Pohjan Prikaati | Perinnejoukot | Pohjan Prikaatin Kilta | Linkit
Pärmi oli persoonallisuus ja etevä sotilas. Parhaimpia osoituksia hänen arvostuksestaan on kenttäpiispa Laitisen kertomassa: "... ja me kokelaat pohdimme usein, millaista olisi joutua oikeaan sotaan ja me olimme yksimielisiä siitä, että niiden ei tarvitse pelätä, jotka lähtevät Pärmin matkaan; muista komppanianpäälliköistä emme olleet niinkään varmoja".
Pärmillä oli tapana käyttää erikoisia vertauksia ja omituisia sanontoja, jotka jäivät kuulijoiden mieleen. Näistä kehittyi lukuisia "Nikke Pärmin juttuja", jotka kiersivät puolustusvoimissa. Jotkut olivat aitoja, mutta joukossa oli paljon "kehitelmiä" sekä todellisuuspohjaa vailla olevia tarinoita. Seuraavassa on muutama näyte Pärmin tyylistä aikalaisten kertomana:
Päivän hyvin suoritetun palveluksen jälkeen Pärmi halusi antaa lisää vapauksia miehilleen. Komppanialle hän esitti asian ominaiseen tyyliinsä. "Komppanian miesten tulee olla kuin silakoitten hyvin suolatussa nelikossa. Mikä on hyvin suolattu silakka? Se on sellainen, joka ei nelikosta nostettuna mätäne eikä haise. Tällaisen on jokaisen miehen oltava kaupungilla".
Upseerikokelas, sittemmin kenraaliluutnantti Olli Korhonen piti ensimmäistä harjoitustaan Intiönmäellä ja Pärmin kritiikki oli lyhyt: "Taktillisesti harjoitus oli footti ja opetusteknillisesti täysi fiasko".
Vapaussodan 10-vuotisjuhlaparaatissa Helsingissä Pohjanmaan Jääkäripataljoona oli herättänyt huomiota ryhdikkyydellään - Pärmi komensi itse tunnetulla sotaäänellään. Kiittäessään komppaniaa hän lausui: "Kyllä minäkin parhaani yritin ja kuulin, että kun Esplanaadilla komensin SEIS, niin eräältä naiselta oli mennyt pissa pöksyihin".
Kuuluisassa Kiimingin talviharjoituksessa pyrkivät etäisyydet vuoroin venymään, vuoroin supistumaan. Nuoremmat upseerit saivat Pärmin kritiikin: "Pahin virhe oli, että komppania harmoniseerasi".
Parolan leirillä 1929 Pärmi piti iltapuhuttelun. "Jääkärit - olen huomannut, että komppaniaan on pesiytynyt paha tauti. Niin paha, että morsiamennekin punastuvat. Mutta minä tulen kitkemään sen taudin viimeisestäkin miehestä, ja tämä tauti on laiskuuden tauti." Seuraavana päivänä puhdistettiin tosissaan kivääreitä.
Pärmi ja kapteeni Juvelius olivat usein eri mieltä asioista. Kerran Juvelius tiedusteli ilkeästi, oliko totta, että Pärmi oli jääkäriksi lähtiessään ollut suutari. "Kyllä olin ja nyt olen kapteeni, mutta jos sinä olisit ollut suutari, olisit vieläkin suutari", kuului sanavalmis vastaus.
Pärmin komppania oli pataljoonan paras, vaikka koulutustarkastuksiin ei valmistauduttu sen kummemmin. Naapurikomppanioissa sen sijaan alkoi ennen tarkastusta kova vilske ja lento. Pärmiltä kysyttiin, miten hän sai niin hyvät arvostelut, vaikkei trimmannut miehiään. Pärmi vastasi: "Minä vaan sanon miehille, että perjantaina on koulutustarkastus. Katsokaa, että menee hyvin, taikka saatte siirron naapurikomppaniaan."
Parolan leirillä oli upseerit majoitettu paikkakunnan taloihin, kapteenit Pärmi ja Vähäpassi Lehijärven toisella puolella olevaan huvilaan. Eräänä iltana olivat toverukset olleet kerholla, jossa keskusteltiin kultivoidusti ja viljeltiin Pärmin inhoamia sivistyssanoja. Keskustelun aiheena olivat mm. olleet silloin muotiin tulleet perämoottorit. Tehdessään lähtöä majapaikkaan ihmetteli Pärmi: "Kuule Vähäpassi, pitäisiköhän meidän ja hankkia sellainen hemoröidikone?"
Sivua päivitetty 12.03.2008