Pohjan Prikaati  | Perinnejoukot | Pohjan Prikaatin Kilta | Linkit

Jääkärimajuri Viljo Antero Kauppila

Viljo Antero Kauppila syntyi  22.7.1892 Janakkalassa, ja hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Konstantin Kauppila sekä Ida  Kauppila. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Mikkelin suomalaisesta yhteiskoulusta 1913. Hän liittyi Hämäläiseen osakuntaan ja opiskeli Helsingin yliopiston filosofisessa tiedekunnassa historiallis-kielitieteellisessä osastossa 1913-1914.

Hän  astui vapaaehtoisena Venäjän armeijan palvelukseen syyskuussa 1914 ja kävi Kasaanin sotakoulun (upseerikoulu) 1914-1915, minkä jälkeen palveli 97. Jalkaväkirykmentin täydennyspataljoonassa Saratovissa. Hän palasi viipymättä Suomeen saatuaan tiedon jääkäriliikkeestä Kalervo Groundstroemilta vuoden 1915 lopulla. Hän otti välittömästi lomaa yksiköstään, saapui Helsinkiin, upotti sotilasvarusteensa avantoon ja matkusti Saksaan, jossa joulukuun 29. päivänä 1915 ilmoittautui Lockstedtin leirillä jääkäriksi ja aloitti palveluksensa Jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniassa. Hänet ylennettiin hilfsgruppenführeriksi 5.4.1916 ja gruppenführeriksi 2.5.1917. Hän otti osaa asemasotaan Misse-joella ja Riianlahden rannikkoasemissa sekä Aa-joen talvitaisteluihin. Hänet komennettiin 4.5.1917 laivastoon ja määrättiin Libaun rannikkokipinälennätinaseman palvelukseen, josta hän palasi takaisin pataljoonaan 6.2.1918.

Kauppila astui 11.2.1918 Suomen armeijan palvelukseen luutnanttina ja saapui 25.2.1918 jääkärien pääjoukon mukana Vaasaan. Hän toimi vapaussodassa joukkueenjohtajana aluksi 3. Jääkärirykmentin VII Pataljoonan 4. komppaniassa, 8.3.1918 lähtien 4. Jääkärirykmentin IX Pataljoonan ja 25.3.1918 lähtien XI Pataljoonan 1. komppaniassa. Armeijan mukana hän otti osaa Viipurin valloitukseen, missä haavoittui lievästi 29.4.1918.

Kauppila palveli vapaussodan jälkeen 1. komppanian päällikkönä 4. Jääkärirykmentissä, josta sitten muodostettiin Jääkäripataljoona No 4. Hänet siirrettiin 20.6.1918 4. komppanian päälliköksi Jääkäripataljoona No 6:een, jolla myöhemmin on ollut nimet Jääkäripataljoona No3, Kajaanin sissipataljoona ja Pohjanmaan jääkäripataljoona, jona aikana hänet  ylennettiin kapteeniksi 16.5.1919. Hänet siirrettiin yksikkönsä mukana 5.2.1920 Käkisalmen läänin rykmentin III Pataljoonan 12. komppanian ja 13.8. 1920 Pohjanmaan Jääkäripataljoonan 1. komppanian päälliköksi, 6.12.1922 Viipurin rykmentin II Pataljoonan komentajaksi (ylennettynä majuriksi), jonka jälkeen rykmentin komentajaksi 27.7.1925 - 5.10.1926. Hänet ylennettiin everstiluutnantiksi 15.12.1927 ja samalla määrättiin Polkupyöräpataljoona 3:n komentajaksi. Kauppila ei käytännössä pataljoonankomentajan tehtävää hoitanut, koska hän oli oppilaana Sotakorkeakoulun komentajakurssilla. Sen suoritettuaan hänet 20.8.1928 siirrettiin Reserviupseerikoulun johtajaksi Haminaan. Hänet komennettiin 7.9.1933 ja siirrettiin 30.11.1933 Tampereen Rykmentin ja 11.2.1938 Keski-Suomen Sotilasläänin komentajaksi. Hänet ylennettiin everstiksi 8.2.1934. Hän oli komennettuna tutustumaan Sveitsin puolustuslaitoksen koulutukseen kesällä 1939.

Eversti Kauppila osallistui talvisotaan 10. divisioonan komentajana Taipaleen taisteluihin  29.12.1939 asti, jolloin hänet  komennettiin Sotakoulukeskuksen komentajaksi. Hänet määrättiin Reserviupseerikoulun johtajaksi 1.8.1940, missä oli eroamiseensa 30.6.1946 asti. Hän teki kesällä 1944 tutustumismatkan rintamaolosuhteisiin Kannakselle ja Karhumäen suunnalle.

Kauppila toimi jäsenenä Puolustusministeriön asettamassa tutkijalautakunnassa tehtävänä koettaa selvittää sodan aikana erikoisesti Yleisesikunnan valvontatoimiston taholta laittomiksi väitettyjä toimenpiteitä. Hän suoritti vuonna 1946 raha- ja pankkiopin tutkinnon Kauppakorkeakoulussa. Hän oli Kuusankosken kunnanvaltuuston jäsen vuodesta 1951 ja saman kunnan kirkkovaltuuston jäsen vuodesta 1948, Valtion liikeyrityslaskentatoimikunnan puheenjohtaja vuodesta 1953.  Hän oli 1.9.1946 lähtien Pohjoismaiden Yhdyspankin Kuusankosken konttorin johtaja. Kauppila harrasti urheiluammuntaa, metsästystä, kalastusta sekä keilailua. Hän kuoli 11.10.1976 Janakkalassa.

Puoliso vuodesta 1919 Pirkko Viholainen.

Kunniamerkit:

Lähdeluettelo

  1. Roudasmaa, Stig: Pohjan Prikaatin historia 1626 - 1983
  2. Lauerma, Matti: Kuninkaallinen Preussin Jääkäripataljoona 27
  3. Turunen, Matti- Partanen, Jukka: Viipurin Rykmentti Karjalan puolustaja 1626 - 1940
  4. Käkisalmen läänin rykmentin upseerikunnan muistojulkaisu
  5. Tampereen Rykmentti 1626, 1918-1938, Tampereen rykmentin 20-vuotisjulkaisu
  6. Historiikkitoimikunta: Kymen Jääkäripataljoonan ja Kymen Jääkäripataljoonan Killan historia. 1996
  7. Suomen Jääkärien elämäkerrasto 1938
  8. Suomen Jääkärien elämäkerrasto 1957, I Täydennysosa
  9. Hoppu, Tuomas: Historian unohtamat; Suomalaiset vapaaehtoiset Venäjän armeijassa 1. maailmansodassa 1914-1918
  10. Polkupyöräpataljoona 3  10-vuotisjuhlajulkaisu, 1931

Sivua päivitetty 12.03.2008

pekka.hiitola@elisanet.fi