Pohjan Prikaati  | Perinnejoukot | Pohjan Prikaatin Kilta | Linkit

Jääkärimajuri Hugo Viktor Österman ( - 11.1.1919)

Hugo Viktor Österman syntyi. 5. syyskuuta 1892 Helsingissä. Hänen vanhempansa olivat vanhempi poliisivirkailija Viktor Valfrid Österman sekä Elin Heikintytär. Hän  kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin ruotsalaisesta normaalilyseosta 1911, minkä jälkeen  liittyi Uusmaalaiseen osakuntaan ja opiskeli 1911 -1915 Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan historiallis-kielitieteellisessä osastossa.

Hugo Österman aloitti sotilasuransa liittymällä Pfadfinder-kurssiin 23.3.1915 ja kuului sen sekä Jääkäripataljoona 27:n 2.komppaniaan. Syyskuun 2. päivänä 1915 hänet ylennettiin hilfsgruppenführeriksi  ja 6.11.1915 gruppenführeriksi 2. Jääkärikomppaniaan. Hänet siirrettiin 21.12.1915 4.komppaniaan, jossa ylennys zugführeriksi 1.3.1916 ja  oberzugführeriksi 3.12.1916. Otti osaa asemasotaan Misse-joella ja Riianlahden rannikkoasemissa sekä Aa-joen talvitaisteluihin. Osallistui sotakoulun A-kurssiin Libaussa 1917.

Hän astui 11.2.1918 Suomen armeijan palvelukseen majurina ja saapui 25.2.1918 jääkärien pääjoukon mukana Vaasaan. Hän perusti ja järjesti Kuopiossa V Jääkäripataljoonan ja toimi sen komentajana  Tampereen saarrossa. Hänet määrättiin 11.4.1918  5. Jääkärirykmentin komentajaksi ja otti eversti Ausfeldin operaatioryhmästä muodostetun Stahelin ryhmän jalkaväkikomentajana osaa sotatoimiin Karjalan Kannaksella.

Määrättiin 10.7.1918 6. Jääkäripataljoonan (entinen 6. Jääkärirykmentti, Lahti) komentajaksi, joka oli muodostettu 8.6.1918. Pataljoona nimettiin uudelleen 30.7.1918 3. Jääkäripataljoonaksi, ja edelleen Kajaanin Sissipataljoonaksi 23.8.1918 ja lopulta 15.3.1919 Pohjanmaan Jääkäripataljoonaksi, jonka komentajana hän toimi 11.1.1919 saakka, minkä jälkeen hän  toimi Itämeren Jalkaväkirykmentti No 1:n (myöhemmin Porin rykmentti) komentajana vuosina 1919–1925. Hänet ylennettiin everstiluutnantiksi 16.5.1920 ja everstiksi 6.12.1925. Hänet komennettiin syyskuussa 1920 suojeluskuntain ylitarkastajaksi, 1.4.-1.10.1923 Helsingin suojeluskuntapiirin päälliköksi ja 20.6.1924 alkaen  Sotaväen esikunnan esikuntapäällikön viransijaiseksi maaliskuuhun 1925 saakka. Hänet siirrettiin 29.8.1925 3. Divisioonan komentajaksi, jona aikana suoritti Ruotsin sotakorkeakoulun 1927 -1928. Hänet nimitettiin Yleisesikuntaan jalkaväen tarkastajaksi 9.6.1928, jona aikana hänet ylennettiin kenraalimajuriksi 10.7.1930. Hänellä oli useita opintokomennuksia muun muassa Italiaan, Puolaan, Unkariin ja Latviaan 1933.

Hugo Österman nimitettiin (viimeiseksi) sotaväen päälliköksi 16. tammikuuta 1933 alkaen (ylennys kenraaliluutnantiksi 16.5.1935) ja hän oli tässä virassa lokakuuhun 1939 saakka, jolloin nimike muuttui puolustusvoimain komentajaksi ylipäälliköksi nousseen sotamarsalkka C. G. E. Mannerheim myötä. Tänä aikana hän toimi myös apulaispuolustusministerinä Svinhufvudin II hallituksessa 10.7.1930–21.3.1931 ja Uudenmaan läänin vt. maaherrana 17.6.-31.8.1932. Puolustusneuvoston jäsen vuodesta 1928. Hän oli tutustumassa Ruotsin puolustuslaitokseen 1935 sekä Saksan ja Viron puolustuslaitoksiin 1938.

Talvisodassa Österman toimi Kannaksen armeijan komentajana 2. lokakuuta 1939 alkaen, kunnes päätti erota tehtävästään 19. helmikuuta 1940 edellisenä päivän tapahtuneen rintaman murtumisen ja näkemyserojen takia. Österman toimi 28.2.1940 alkaen sotakoulutuksen ylitarkastajana, ohjesääntökomitean puheenjohtajana sekä erikoistehtävissä Puolustusministeriössä. Hänet nimitettiin jalkaväen tarkastajaksi 1.3.1941..

Jatkosodan alkaessa kenraali Österman oli edelleen jalkaväen tarkastajana, eikä saanut toiveistaan huolimatta marsalkka Mannerheimilta sijoitusta rintamakomentajaksi. Hänellä oli läheiset suhteet Saksaan ja hänellä oli aktiivinen rooli suomalaisen SS-pataljoonan perustamisessa. 7.2. 1944 Mannerheim lähetti hänet yhteysupseeriksi Saksan pääesikuntaan. Saksasta palattuaan 20. heinäkuuta 1944 hänet nimitettiin jälleen jalkaväen tarkastajaksi, jossa toimessa hän palveli aina eroamiseensa 14.6.1946 saakka.

Hugo Österman siirtyi Sähkötyönantajain Liiton ja Voimalaitosten Työnantajain Liiton toimitusjohtajaksi, jota tehtävää hän hoiti 15 vuotta, kunnes jäi eläkkeelle syksyllä 1960. Hän kuoli 17.2.1975 Helsingissä.

Puoliso vuodesta 1919 Marga Emilia Mathilda von Troil, jonka kanssa tytär.

Kunniamerkit:

Lähdeluettelo:

  1. Roudasmaa, Stig: Pohjan Prikaatin historia 1626 - 1983
  2. Lauerma, Matti: Kuninkaallinen Preussin Jääkäripataljoona 27
  3. Suomen Jääkärien elämäkerrasto
  4. Suomen Jääkärien elämäkerrasto I täydennysosa
  5. Pertti Hartikainen, Hugo Österman: Sotaväen päällikkö - rakentaja ja puolustaja, SKS 855, 2001

Sivua päivitetty 12.03.2008

pekka.hiitola@elisanet.fi