Pohjan Prikaati  | Perinnejoukot | Pohjan Prikaatin Kilta | Linkit

Aliupseerikerho

Aliupseerikerhon toiminnan aloittaminen oli huomattavasti vaikeampaa kuin upseerikerhon, kun ei ollut varoja, ei kalustoa eikä perintöä vanhasta kerhosta; lisäksi puuttui toiminnalle tärkein, kerhohuoneisto. Kerhon saamista varuskuntaan pidettiin kuitenkin tärkeänä ja 19.7.1945 järjestettiin Oulun aliupseerikerhon perustava kokous. Kokoukseen osallistui 33 Jalkaväkirykmentti 1:n ja 1. Autokomppanian aliupseeria. Aliupseerikerhon ensimmäiseen johtokuntaan valittiin puheenjohtajaksi vääpeli L Suviranta, varapuheenjohtajaksi vääpeli I Takkunen ja sihteeriksi vääpeli E Karinsalo.

Aliupseerikerho sai aluksi käyttöönsä yhden miehistötuvan. Näissä puutteellisissa oloissa aloitettiin varsinainen työ eli epävarmoissa elävän aliupseerikunnan kokoaminen yhteisten asioiden ympärille pitkien sotavuosien jälkeen.

Kerhon toiminta oli aluksi hyvin rajoittunutta, sillä käytössä ollutta miehistötupaa voitiin käyttää vain ruokailupaikkana. Johtokunta  työskenteli jatkuvasti kunnollisen kerhohuoneiston saamiseksi, ja vuonna 1946 luovutettiin aliupseerikunnalle rakennus n:o 106. Kerho toimi kolmannen kerran samoissa tiloissa 65 vuoden kuluessa; ensin tarkk'ampujien aikana ja sitten 1920- ja 1930-luvuilla Pohjanmaan Jääkäripataljoonan aikana. Kerhotyö pääsi nyt kunnolla käyntiin, sillä tilat antoivat mahdollisuuden kokousten pitoon, illanviettoihin ja kilpailutoimintaan.

Seuraava edistysaskel tapahtui neljä vuotta myöhemmin, kun aliupseerikerholle luovutettiin varuskuntasairaalan rakennus. Se oli tosin huonossa kunnossa, mutta vuosina 1957 ja 1963-1964 pidettyjen peruskorjausten jälkeen siitä tuli erittäin tarkoituksenmukainen ja viihtyisä.

Aliupseerikunnan rouvien piirissä heräsi sotien jälkeen tarvetta järjestäytymiseen ja yhdistystoimintaan. Toiminta lähti liikkeelle aliupseerikerhon johtokunnan tukemana lokakuussa 1947 Oulun Aliupseerikerhon Naisjaosto -nimisenä. Tarkoituksena oli toimia yhdyssiteenä rouvien kesken ja antaa apua aliupseerien järjestämissä tilaisuuksissa; päätoimintamuodoksi vakiintuivat ompeluillat.

Aliupseerikerhon saatua entisen sairaalarakennuksen käyttöönsä voitiin naisjaostolle antaa oma huone, ja samana vuonna rekisteröitiin Oulun Alipäällystön Naiset ry, joka liittyi Suomen Alipäällystön Naiset Liitto ry:een.

Joidenkin vuosien aikana toimittiin aktiivisesti myös sosiaalisella sektorilla, mutta varojen puute tyrehdytti tämän toimintamuodon. Sotaorpojen ja puutteessa olevien rajaseutujen perheiden auttamiseksi järjestettiin juhlia ja keräyksiä. Tämän lisäksi pyrittiin tukemaan taloudelliseksi vaikeuksiin joutuneita aliupseeriperheitä.

Kerhoilla vietettiin säännöllisesti itsenäisyyspäivää, puolustusvoimien lippupäivää ja prikaatin vuosipäivää, joiden lisäksi tulivat muut eri yhteisöjen pitämät juhlatilaisuudet kuten Kadettikunnan vuosipäivä. Näissä samoin kuin muissakin illanistujaisissa oli ongelmana alkoholin tarjoilu. Kerhoilla ei alkuaan ollut anniskeluoikeuksia, mutta kerhotiloissa sai nauttia "omia eväitä". Asia järjestyi joustavasti siten, että jäsenet luovuttivat kerhon emännälle viinakortit ja hän huolehti viinakaapin täydentämisestä. Tarjoilu tapahtui kuin ravintolassa konsanaan.

Lähdeluettelo:

  1. Roudasmaa, Stig: Pohjan Prikaatin historia 1626 - 1983
  2. Lahdenkauppi, Kati: Tule vierelle veikko - Oulun Päällystöyhdistys ry 50 vuotta

Sivua päivitetty 12.03.2008

pekka.hiitola@elisanet.fi