Pohjan Prikaati  | Perinnejoukot | Pohjan Prikaatin Kilta | Linkit

Hiukkavaaran kasarmialue

Vuosi 1952 oli sikäli merkittävä, että kaksi vuotta aiemmin asetettu joukkojen sijoitustoimikunta teki ehdotuksen, jonka mukaan Ouluun tulisi sijoittaa jalkaväkiprikaati sekä tykistörykmentti, joka majoitettaisiin kaupungin ulkopuolelle rakennettavalle kasarmialueelle.

Kolme vuotta aikaisemmin oli uuden kasarmialueen rakennushanke Laanilan virkatalon maille epäonnistunut. Nyt ryhdyttiin pohtimaan kasarmien sijoittamista Hiukkavaaraan, jossa entuudestaan sijaitsi ampumarata ja jota käytettiin laajalti harjoitusalueena. Koska Oulun kasarmialueen rakennustyöt kestäisivät vielä muutaman vuoden, päätettiin käyttää tämä aika tarvittavien maa-alueiden lunastamiseen. Ensimmäisenä tavoitteena  oli hankkia harjoitusmaastoa ja puolustusministeriön hallitussihteeri P. Heikkilä saapui Ouluun maakauppoihin. Oulunsuun kylän tilalliset olivat halukkaita myymään, ja kauppa tehtiin, mutta samanaikaisesti keräsivät Korvenkylän asukkaat noin 300 nimeä käsittävän adressin, jonka lähetystö vei puolustusministeriöön. Kahden viikon kuluttua oli kuitenkin kaupat tehty ja ampumaradan 40 hehtaaria laajeni 435 hehtaarilla. Arkkitehti V. Noko laati asemakaavan, ja puolustusministeriössä kehitettiin suunnitelma piirustusvaiheeseen.

Vuonna 1954 työt Oulun kasarmialueella olivat jo niin pitkällä, että työ voitiin aloittaa seuraavana vuonna Hiukkavaarassa. Varsinaista kasarmialuetta varten hankittiin maata vapaaehtoisin kaupoin ja pakkolunastuksin yhteensä noin 290 hehtaaria13 tilasta, joista suurin osa Hillin omistama Suutarin tila.

Hiukkavaaran kasarmialue sai alkunsa tammikuun 17. päivänä 1955, jolloin puolustusministeriön, pääesikunnan ja varuskunnan edustajat totesivat valtioneuvoston myöntäneen työllistämisvaroja yhtä 300 miehen kasarmirakennusta, 500 miehen ruokalaa sekä 24 perheen kerrostaloa varten. Valtioneuvosto oli lisäksi antanut pakkolunastuspäätöksen hankittavista alueista, joista kaupunginpuoleinen reuna varattiin rakennuksia varten. Samassa kokouksessa päätettiin, mitkä suunnitelluista rakennuksista rakennetaan ensin, ja prikaatin komentaja eversti Könönen paalutti rakennusten paikat.

Runsaan vuoden kuluttua olivat valmiina 280 miehen kasarmi (8 (alkuperäinen)-1 (uusi numerointi)), ruokala sekä asuinrakennus (1). Rakennustyöt jatkuivat tämän jälkeen keskeytyksettä työllisyysvaroilla, ja ne ajoitettiin siten, että samassa rakennusvaiheessa tehtiin kasarmeja, asuntoja ja huoltotiloja, jolloin Hiukkavaaraan voitiin siirtää aina kokonaisia toiminnallisia osia.

Hiukkavaaran kasarmialueen ydinalue oli rakennettu vajaassa yhdeksässä vuodessa, mitä voidaan pitää hyvänä saavutuksena, koska rakentaminen oli täysin riippuvainen työllisyydestä. Maahankinnat olivat olleet jatkuvasti vireillä; rakennustöiden aloittamiseen mennessä oli käytössä jo 880 hehtaaria ja vuosikymmenen loppuun mennessä 1010 hehtaaria. Tämä oli kuitenkin vasta 1/3 asetetusta 3000 hehtaarin tavoitteesta.

Siirtyminen uudelle kasarmialueelle teetti Pohjan Prikaatille runsaasti työtä, sillä rakennustöihin kuului yksinomaan rakennusten pystyttäminen. Ensin oli raivattava harjoituskenttä sekä siivottava alue rakentamisen jäljiltä. Pioneerikomppania avasi kapteeni P. Vesan johdolla alueen ensimmäiset tiet ja rakensi Myllyojan sillat. Asuntoalueen pölyävä maa sidottiin ajamalla multaa ja istuttamalla kauraa. Ampumaradalla olivat parannustyöt alkaneet jo  ennen Pohjan Prikaatin siirtymistä. 1950-luvun alussa oli ampumaradan vahtimestarina vääpeli Eenokki Kela, innokas luonnon ystävä ja metsänhoidon harrastaja. Vääpeli Kelan aloitteesta ja valvonnassa käyttivät komppaniat - ollessaan viikoittaisissa ammunnoissaan - muutaman illan metsänraivaukseen ja vähitellen saatiin kankaanjuotit kasvamaan metsää. Sittemmin on alue saatu Puolustusministeriön Oulun metsätoimiston toimenpitein hyvään kuntoon ja Hiukkavaara on muuttunut suoalueesta kangasmaaksi.

.....JATKUU.....

Koulutusmahdollisuudet olivat Hiukkavaarassa aivan eri luokkaa kuin ahtaalla Oulun kasarmialueella. Laajat ja suurimmaksi osaksi puolustuslaitoksen hallinnassa olevat harjoitusmaastot alkoivat heti kasarmialueen laidalta, ja ampumaradoille oli matkaa vain 1,5 kilometriä. Prikaatin siirtyessä Hiukkavaaraan oli harjoitusalueen pinta-ala toistatuhatta hehtaaria; 1970-luvun lopulle tultaessa se on kaksinkertaistunut. Tämä oli tosin vain 2/3 alkuperäisestä tavoitteesta. Kaupungin asutus on jo levinnyt uhkaavan lähelle kasarmialuetta, joka aikoinaan rakennettiin kauas kaupungista.

Jo kasarmin rakennusvaiheen aikana rakensi puolustusministeriö Hiukkavaaraan uudet ampumaradat, muun muassa 60-paikkaisen 300 metrin radan, ja näiden viereen tilat sinkojen sisäpiippuammuntoja sekä ryhmän valmistavia taisteluammuntoja varten. Ratoja täydennettiin ja paranneltiin vuosina 1964 - 1965; 1980-luvun alussa valmistuivat kolmas 150-metrin rata sekä panssarintorjunta- ja kylkimiinaradat.

Vanha rykmentinaikainen kuntoratakoulutus oli vuosien mittaan ehtinyt unohtua, mutta heräsi uudestaan eloon 1960-luvun puolivälissä. Uusi monipuolinen, pitkä ja vaativa rata rakennettiin Valkeiselle johtavan tien varteen. Siinä pidettiin säännöllisesti harjoituksia muutaman viikon välein liikuntatunneilla, ja parhaimpina aikoina kävivät joukkueet radan läpi joka kerta palatessaan harjoituksista.

 

Lähdeluettelo:

  1. Roudasmaa, Stig: Pohjan Prikaatin historia 1626 - 1983
  2. Piirto, Lauri: Raskas Patteristo 16 Jatkosodassa 1941  -1944
  3. Tykistön muistomerkki Kilpisjärvellä, Tykkimies 1968
  4. Pohjanmaan tykistörykmentin historiikki: Rykmentti Oulussa 1959 -1981

Sivua päivitetty 12.03.2008

pekka.hiitola@elisanet.fi