Suomen Ruotujakoinen 3. Oulun Tarkk'ampujapataljoona tilat Oulussa

Ruotujakoisten pataljoonien majoitusolojen järjestäminen oli laaja kysymys siksi, että henkilöstön majoittamiseen tarvittiin sotilaspuustelleja ja -torppia ympäri maakuntaa sekä läänin pääkaupunkiin toimintatiloja harjoituspäiviä varten. Ruotsinvallan aikaisen ruotujakoarmeijan lakkauttamisesta oli ehtinyt kulua 46 vuotta ja sinä aikana oli osa vanhoista sotilastorpista hävinnyt tai hävitetty; maanomistajat olivat tiettävästi vuokranneet toisia torppia määräajaksi halukkaille. Ei ole tiedossa, miten henkilökunta asui alkuvuosina. Osalle päällystöä ja alipäällystöä lienee vuokrattu sopivia asuntoja; miehistö kaiketi asui alkuperäisissä kodeissaan tai ruodun tilapäisesti luovuttamissa tiloissa.

Kuva: Tarkk'ampujatorpan pohjapiirros vuodelta 1859 (Sota-arkisto, Adjutantens expedition Akt 23. M26/46 - Roudasmaa 1)

Ensimmäiset majoitusta koskevat keisarilliset määräykset annettiin vuonna 1858, sotilastorppia koskevat tammikuun 28. päivänä sekä upseereita ja vanhempaa alipäällystöä koskevat toukokuun 7. päivänä. Tällöin oli pataljoonat jo supistettu lopulliseen vahvuuteensa 320 mieheksi. Sotilastorppa oli hyvin vaatimaton; siinä oli tupa, pieni kamari sekä eteinen komeroineen. Pataljoonan sotilastorpat sijoittuivat läänin tiheimmin asutuille alueille eli rannikolle ja jokien varsille. Alueen vaurautta osoittaa luku, jossa on ilmoitettu, montako taloa asetti torpan. Limingan pitäjässä se oli pienin 2.8 ja Alatornion pitäjässä suurin 11. Päällystön ja alipäällystön tilat ja torpat sijoitettiin kunkin joukon keskuspaikkaan.

Harjoitustilojen hankkiminen Oulussa tuotti vaikeuksia, koska kaupungissa ei ollut enää sotilasrakennuksia aikaisemmilta kausilta. Kun tuli tieto Vaasan pataljoonan ensimmäisen komppanian sijoittamisesta kaupunkiin, kokoontui maistraatti heinäkuun 5. päivänä 1854 pohtimaan tilannetta. Koska kaupungissa ei ollut riittävän suurta yhtenäistä tilaa, jouduttiin komppanialle hankkimaan neljä erillistä rakennusta. Majoitus järjestettiin köyhäintaloon ja kauppias Bergbomilta vuokrattuun rakennukseen. Harjoitusmaneesiksi luovutti kauppaseura köydenpunontaradan ja päävartioksi vuokrattiin kauppias Tornbergin talo. Nämä tilat riittivät vain komppanialle.

Kaupunki joutui heti uuden pulman eteen, kun jo seuraavana kesänä tarvittiin tiloja koko perustettavaa Oulun pataljoonaa varten. Maistraatti perusti lokakuun 22. päivänä 1854 majoituskomitean selvittämään pataljoonan tarpeita, majoituksen aiheuttamia kustannuksia sekä niiden jakamista porvarien ja talonomistajien kesken. Suunnitelmissa oli otettu huomioon kaupungissa tarkastuksella käyneen kenraali von Kothenin lausunto, jonka mukaan pataljoona tarvitsi välttämättä maneesin, joka olisi rakennettava köydenpunontaradan läheisyyteen.

Majoituslautakunta hankki kesään mennessä pataljoonan tarvitsemat tilat. Näistä onnistuttiin vuokraamalla hankkimaan esikuntatilat, kaksi taloa ja iso sali miehistön majoitusta varten sekä neljä leipomoa. Lisäksi saatiin lahjoituksena neljä  puista leipomoa. Pataljoona tarvitsi näiden lisäksi vielä maneesin, saunan, tallin, kaksi leipomoa sekä ruutikellarin. Nämä rakennettiin kaupungin maalle lukuun ottamatta toista leipomoa, jota varten ostettiin tontti Nummikadun varrelta. Valtio otti osaa kustannuksiin, mutta suurimman taakan joutui kuitenkin kaupunki kantamaan.

Majoituslautakunnan esityksestä päätti maistraatti rakentaa pataljoonalle lautarakenteisen maneesin köydenpunonta lähettyville. Suunnitelmiin tuli jostakin syystä  muutos ja maneesi sijoitettiin Heinätorin viereisen korttelin tontille n:o 54. Rakennus pystytettiin honkahirsistä, siinä oli yksi huone, jossa oli neljä kaakeliuunia, kaksitoista ikkunaa ja lautalattia. Talon kummassakin päässä olivat kaksoisovet. Päämitat olivat seuraavat: pituus 60 kyynärää, leveys 24 ja korkeus 8,25. Kaupunki kustansi muuraustyöt ja rakennustarvikkeet, valtio huolehti muista kustannuksista. Työt alkoivat jo vuoden 1855 puolella ja maneesi oli valmis toukokuun alkuun mennessä.

Keväällä 1855 rakennettiin Kuusiluotoon pataljoonan sauna. Sen koosta ei ole tarkempaa tietoa kuin, että siinä oli eteisen lisäksi asianmukaisesti sisustettu pesuhuone ja löylyhuone. Samanaikaisesti rakennettiin Kuusiluodon ja kaupungin väliselle kentälle talli pataljoonan 35 hevoselle ja ajoneuvoille. Hirsinen rakennus perustettiin 0,5 sylen kivijalalle, väli- ja vesikatto olivat kaksinkertaisesta laudoituksesta ja kunkin osaston välillä oli ovi. Tallin pituus oli 14,5 syltä, leveys 5 ja korkeus 8. Työt kestivät runsaan kuukauden ja huhtikuun 4. päivänä oli talli luovutuskunnossa.

<Kuva....>

Seuraavana vuonna rakennettiin saunan viereen leipomo lääninarkkitehti Lindqvistin piirustusten mukaan. Lääninhallitus oli hyväksynyt urakoineen seppämestari Pelle Christersson Björnströmin työn, mutta vastaanotto tilaisuudessa  20.8.1856 valitti pataljoonan päällikön sijainen kapteeni Willgren, ettei leipomo vastaa tarkoitustaan. Siinä pystyi leipomaan kerrallaan vain kahdelle komppanialle ja siitä puuttui sisustus kokonaan.

Kesästä 1865 alkaen pitkälle syksyyn oli pataljoonan käytössä myös Sahasaaressa olevan sahan paja, jossa toimi aseseppänä Teppo-niminen mies.

Kuva Vuonna 1858 muodostettiin sotilasalue eli V kortteli. Tontille 54 on maneesi ja sen ulkorakennukset merkitty Oulun rakennusviraston arkistossa olevan 16.1.1919 päivätyn piirustuksen mukaisesti. (Roudasmaa)

Vuonna 1858 muodostettiin V kortteli sotilasalueeksi, mutta siihen sijoitettiin vain maneesi ulkorakennuksineen; muu osa oli harjoituskenttänä. Pataljoonan muut parikymmentä rakennusta oli tasaisesti levitetty pitkin kaupunkia.

Kuva: Suomen Ruotujakoisen 3. Oulun Tarkk'ampujapataljoonan toimintatilat Oulussa 1854 - 1868. (Roudasmaa)