Pohjan Prikaati  | Perinnejoukot  | taistelujen tie | Pohjan Prikaatin Kilta | Linkit

Pohjanmaan rykmentti

 Kaarle X Kustaan aikana

30-vuotisessa sodassa | Kaarle XI:n aikana
liput | univormut | aseet | upseerit

Varuskuntapalvelu

Ruotsi oli noin 100 vuoden ajan käynyt jatkuvasti sotia ja noussut ajan mittapuun mukaan suurvallaksi. Pohjalaiset joukko-osastot olivat vuosina 1555 - 1649 taistelleet vierailla mailla yhteensä 81 vuotta. Sotien lomaan mahtui vain 13 rauhan vuotta ja nekin viitenä osana.

30-vuotisen sodan jälkeen alkoi uusi, aikaisemmasta hieman poikkeava kausi. Sodat vähenivät ja niiden kesto lyheni, mutta samalla lisääntyi rajojen rauhanaikainen vartiointi eli varuskuntapalvelu. Joukko-osaston tai yksityisen miehen kannalta muutosta tuskin huomattiin. Olihan toiminta ollut siihen saakka valtaosaltaan palvelua linnoitetuissa kaupungeissa. Varsinaiset sotatoimet olivat vuosittain olleet suhteellisen lyhyet ja vain osa sotajoukosta kuului operoivaan kenttäarmeijaan.

Suomalaisten osuudeksi tuli huolehtia valtakunnan itärajasta, ja painopiste oli kaukana kaakossa. Pitkin Stolbovan rauhan rajaa kulki pitkä linnoitusketju, jonka tärkeimmät pisteet olivat Käkisalmi, Pähkinälinna, Nevanlinna, Kaprio, Jama, Wasch-Narva (Nyslott), Tartto, Kokenhusen, Riika ja Neumunde. Näiden lisäksi pidettiin miehitettyinä myös eräät selustan tärkeimmät kohteet kuten Narva ja Tallinna.

Palattuaan 30-vuotisesta sodasta rykmentti sai olla kotona vain puolisen vuotta. Elokuussa 1650 lähti rykmentti varuskuntapalveluun Narvaan, jonne se saapui lokakuun alkupäivinä. Pohjanmaalle jätettiin "yhdeksäs" komppania, vajaat 300 miestä kapteeni Arvid Jönsson Biuggin johdolla.

komppania katselmuspaikka ja -aika upseerit ja vääpeli Kokoonpano
upseerit aliupseerit korpraalit rumpalit sotilaat mönsterdrängnar yhteensä
eversti Nils Bååt Uusikaarlepyy
2.8.1650
kapteeniluutnantti Hindrich Jönsson,
vänrikki Alexander Morath, vääpeli Hans Ehrsson Bröms
3 6 6 3 131 4 153
everstiluutnantti
Anders Munck
Vaasa
9.8.1650
Luutnantti Baltzar Knower (Kneur), vänr. Nils Mänsson, vääpeli Johan Andersson 3 6 6 3 153 4 175
majuri
Gerdt von Schrowe
Uusikaarlepyy
9.8.1650
Ltn Arvid Hindersson, vänr. Sigge Björsson, vääp Jonas Jönsson 3 6 6 3 107 4 129
kapteeni
Israel Nykirck
Korsholma
16.8.1650
Ltn Evert Gibbesson, vänr. Gustav Stråhle, vääp. Sigfred Sigfredsson 3 5 5 3 92 4 112
kapteeni
Johan Eneqvist
Uusikaarlepyy
2.8.1650
Ltn. Eskil Matsson, vänr. Simon Ehrsson Falck, vääp. Jöns Jönsson 3 6 6 3 113 4 135
kapteeni
Jöns Roderskiöld
Uusikaarlepyy
4.8.1650
Ltn. Nestor Larsson, vänr. Anders Larsson Kempe, vääp. Hindrich Christoffersson 3 6 6 3 100 4 122
kapteeni
Anders Andersson
Vaasa
9.8.1650
Ltn. Bengt Friis, vänr. Johan Nilsson Bohm, vääp Simon Michelsson 3 6 6 3 144 4 166
kapteeni
Per Andersson
Korsholma
15.8.1650
Ltn. Åke Olofsson, vänr. Erich Bergh, vääp. Anders Thomasson 3 5 5 3 116 4 136
Yhteensä 24 46 46 24 956 32 1128

Kolmen varuskuntavuoden jälkeen Hämeen läänin rykmentti vapautti pohjalaiset Narvasta, ja koska valtiolla ei ollut varaa kustantaa joukkojen kuljetusta kotiin, oli rykmentin palattava marssien "mukavinta tietä". Lisäksi vuoden 1653 alkupuolella oli Iivanalinnassa kapteeni Anders Andersson Montanin komppania ja loppuvuodesta majuri Gerdt von Schrowen komppania. Tämä mukavin tie oli Narva-Nevanlinna-Viipuri-Lapvesi-Keltti-Uusikylä-Hollola-Lammi-Hauho-Pälkäne-Kangasala-Pirkkala-Isokyrö-Vaasa eli runsaat 1000 kilometriä. Ei ole tiedossa, kauanko marssi kesti; rykmentti oli marraskuun puolivälissä Vaasassa, ja sieltä oli pohjoisten pitäjien miehillä vielä pitkä matka.

Väenotossa tapahtui eräitä järjestelyjä. Ensiksi todettakoon, että väenottoa ei pidetty neljään vuoteen, ja kun se toimeenpantiin vuonna 1653, niin kokoon saatiin vain 256 miestä. Tämä oli poikkeuksellisen alhainen luku, sillä edellisellä vuosikymmenellä kutsuttiin palvelukseen vuosittain 250 - 400 miestä. Eräänä syynä nuorten miesten katoon oli väestön muutto Ruotsiin . Tämä on ollut hyvin laajamittaista, sillä esimerkiksi Västerbottenin rykmentin kolmessa komppaniassa oli valtaosa pohjalaisia.

Vuonna 1653 muutettiin ruotujakoa koko rykmentin alueella niin, että ruotuun tuli kuulumaan 16 taloa entisen kymmenen sijasta. Tästä helpotuksesta ei ollut hyötyä, sillä Kristiina-kuningattaren toimeenpanema läänityslaitos aiheutti häiriöitä myös sotilasalalla. Syntyi valtiovallan kanssa kilpaileva järjestelmä, ja esimerkiksi Korsholman kreivikunnan Gabriel Bengtsson Oxenstrierna vaati, että hänen oli kreivikunnastaan saatava omaan käyttöön yhtä monta miestä kuin kruunun sotilaita. Luonnollisesti kreivi halusi oman osuutensa myös ruotumaksuista. Vanhastaan oli kukin talo maksanut 10 markkaa, jolloin kustannus sotilasta kohti oli 100 markkaa. Vastoin vuonna 1653 toimeenpantua helpotusta joutuivat talot edelleen maksamaan 10 markkaa, ja tästä sai sotilas 6,25 markkaa eli yhteensä edelleen 100 markkaa. "Kreivin sotilaan" osuus oli 3,75 eli yhteensä 80 markkaa.

Rykmentissä oli 1650-luvun alkuvuosina vielä "unohdettu" kymmenes komppania. Kun 30-vuotinen sota päättyi, oli Saksaan jäänyt suuri määrä haavoittuneita ja sairaita ja nämä koottiin vähitellen kapteeni Bengt Biurssonin komppaniaan niin, että vahvuus 1.1.1650 oli 168 miestä. Komppania siirrettiin seuraavan kolmen vuoden aikana usein, ja se palveli Anklamissa, Wolgastissa, Dammissa sekä lopuksi Stettinissä. Komppania lakkautettiin vuonna 1653, jolloin ainakin 100 miestä siirrettiin Västerbottenin ja Västmanlannin rykmentteihin.

Kapteeni Bengt Biurssonille myönnettiin vuonna 1653 ero ilmeisesti korkean iän perusteella, ja päälliköksi siirrettiin viimeisen kuukauden ajaksi rykmentin majoitusmestari luutnantti Carl von der Sund, joka oli aateloitu vuonna 1652 (ennen aatelointia palveli rykmentissä nimellä Carl Sund).

Rykmentin kokoonpano  31.10.1653 tehdyn palkkaluettelon mukaan
Päällikkö Upseerit Aliupseerit Miehistö Huom
eversti Nils Bååt Kapteeniluutnantti Lennart Ribbing, vänrikki Jacob Johan Bandemer vääpeli Simon Michelsson, kersantti Hans Nilsson Svan, kirjuri Johan Persson Forsman, lippumies Mauritz von Gertten, majoittaja Jöns Andersson, varusmestari Erich Påvelsson 6 korpraalia, 3 rumpalia, 118 sotilasta 2.7.1653
everstiluutnantti Anders Munck Luutnantti Baltzar Knower, vänrikki Gregori Aminoff vääpeli Johan Andersson, kersantti Daniel von Liebstorph, kirjuri Hans Olofsson, lippumies Fredrich Clementieff, majoittaja Holsten Holstensson, varusmestari Eskil Grelsson 6 korpraalia, 3 rumpalia, 121 sotilasta 2.6.1653
majuri Gerhardt von Schrowe luutnantti Arvid Hindersson (Slifverbagge), vänrikki Sigge Biörsson vääpeli Johan Willmerdich, kersantti Hans Jönsson, kirjuri Knut Larsson, lippumies Henrich Sander, majoittaja Hindrich Mårtensson, varusmestari Knut Hindersson 6 korpraalia, 3 rumpalia, 117 sotilasta 2.6.1653
         
         
         
         
         
         
         

Suomen joukkojen pääkatselmukset 1654, 1656 ja 1661

Kaarle X Kustaan ajan ainoa Suomen koko maavoimia koskenut pääkatselmus pidettiin 1654, jolloin katselmuskomissaarina oli valtaneuvos kreivi Erik Stenbock. Tarkkaan ottaen pääkatselmus alkoi jo kuningatar Kristiinan viimeisinä päivinä Liivinmaalta, jossa Stenbock toukokuussa tarkasti Tartossa, Narvassa ja Iivanalinnassa olleet suomalaiset joukot. Kierros jatkui elokuun lopussa Turusta, jossa Turun ja Porin läänin ratsurykmentti tarkastettiin, syyskuussa Huittisiin, Hämeenlinnaan, Uuteenkylään sekä päättyi syyskuun lopussa ja lokakuussa Lappeenrantaan ja Viipuriin, joissa viimeisinä Viipurin ja Savonlinnan läänin ratsurykmentti ja Savon jalkaväkirykmentti olivat pääkatselmusten kohteina.

Vuonna 1656 oli tarkoitus pitää koko valtakunnassa uusi pääkatselmus. Kun Suomen pääkatselmus olisi tullut normaalioloista poiketen ennen Ruotsin toimitusta, sotakollegio helmikuussa koetti etsiä kyllin arvovaltaista miestä sen suorittajaksi, vaikka sotamarsalkka Gustaf Adolf Lewenhaupt jo tammikuussa oli  saanut kuninkaalta valtakirjan tehtävään. Kun Lewenhaupt viipyi Liivinmaalla ja sota Venäjää vastaan alkoi, näyttää virallinen pääkatselmus jääneen Suomessa pitämättä aina vuoteen 1661 saakka. Sota-ajan sekavuuksien seurausta lienee ollut myös se, että kun vuoden 1661 pääkatselmus pidettiin, rulliin ei tullut täydellisiä luetteloita vuosina 1655 - 1660 otetuista nihdeistä. Näin ollen vuoden 1661 pääkatselmusrullakaan ei pysty selvittämään Kaarle X Kustaan sotajoukkojen miesten kohtaloita siten kuin pitäisi.

Sodat itämeren maakunnissa

Samana vuonna, jolloin 30-vuotinen sota päättyi, alkoi Puolassa sisäisiä levottomuuksia, jotka johtivat 1650-luvun alkupuoliskon niin sanottuun Itä-Euroopan kriisiin. Vuoden 1654 alussa puuttuivat venäläiset Puolan asioihin muun muassa tunkeutumalla Liettuaan, mikä valpastutti Ruotsia entisestään. Sen ja Puolan suhteet olivat vielä ratkaisematta ja edelleen vuonna 1629 solmitun Altmarkin aselevon varassa.

Samoihin aikoihin kuin venäläiset aloittivat sotatoimet, luopui Ruotsin kuningatar Kristiina kruunusta ja valtaistuimelle nousi Kaarle X Kustaa.

Syntynyt tilanne ei voinut olla vaikuttamatta Ruotsin intresseihin Baltiassa. Itämeren maakunnissa nostettiin valmiutta, ja elokuussa alkoi joukkojen liikekannallepano. Syntyi sarja sotia, jotka kestivät viisi vuotta ja joihin kuuluivat sota Puolaa vastaan (1655 - 1660), Venäjää vastaan (1656 - 1658) ja kahteen otteeseen Tanskaa vastaan (1657 - 1658 ja 1658 - 1660). Pohjanmaan jalkaväkirykmentti tuli näissä sodissa toimimaan hajotettuna eri rintamille ja jopa eri rintamanosille, joten seuraavassa käsitellään sotatoimia hyvin suppeasti ja vain Pohjanmaan rykmentin kannalta tarkasteltuna.

Ruotsin sotasuunnitelma perustui kaksipuoliseen saarrostukseen kolmella armeijalla, joiden yhteisvahvuus oli 72000 miestä. Kaksi armeijaa hyökkäisi Puolaan lännestä, toinen kuninkaan ja toinen Arvid Wittenbergin johdolla. Kolmas armeija hyökkäisi valtakunnanmarsalkka Kustaa Hornin johdolla Liivinmaalta etelään. Armeijoiden tuli yhtyä Veikselillä, ja Varsovan valtauksen jälkeen suunnattaisiin päähyökkäys Puolan Preussiin.

Pohjanmaan jalkaväkirykmentti kuului niihin joukko-osastoihin, jotka saivat elokuussa lähtökäskyn; se koski kuutta komppaniaa eli  noin 1000  miestä. Katselmus pidettiin syyskuun loppupäivinä, ja jo joulukuun 10. päivänä oli rykmentti perillä Narvassa, joten suoritus oli erittäin hyvä syksyisillä teillä. Rykmentin saaman käskyn mukaan  oli everstiluutnantti Anders Munckin jäätävä Pohjanmaalle jäljellä olevien kolmen komppanian, runsaan 500 miehen kanssa. Lähtökäsky tuli näille vasta puolen vuoden kuluttua, ja komppanioiden kokoaminen kesti puolitoista kuukautta. Toukokuun 12. päivänä 1565 komppaniat lähtivät Pohjanmaalta, ja ne saapuivat Narvaan kuukauden kuluttua eli viikkoa ennen vihollisuuksien alkamista. Komppaniat eivät  kuitenkaan yhtyneet siellä "vanhaan rykmenttiin", sillä se oli lähtenyt kuukautta aikaisemmin ilmeisesti Riikaan.

Alkuperäinen suunnitelma kaksipuolisesta saarrostuksesta ei toteutunut, sillä kuningas piti Kustaa Hornin armeijaa aluksi Riian seuduilla. Lännessä hyökkäävillä kahdella armeijalla oli tästä huolimatta menestystä, ja ne valtasivat mm. Varsovan. Vasta sen jälkeen, kun kreivi Magnus de la Gardie oli määrätty 1.6.1655 Liivinmaan kenraalikuvernööriksi, ryhdyttiin toimenpiteisiin, mutta silloinkin vain rajoitetuin tavoittein Kuurinmaalla ja Länsi-Liettuassa. Pohjanmaan "vanha rykmentti" osallistui sodan ensimmäisiin taisteluihin sotamarsalkka Gustaf Adolf Leijonhufvudin johdolla ja oli mukana mm. Dunaburgin valtauksessa.

Elokuun 27. päivänä sai de la Gardie käskyn viedä "vanhat rykmentit" Preussiin kuninkaan käyttöön, ja syyskuun puolenvälin jälkeen aloitti näistä sekä ratsuväestä muodostettu armeija marssinsa. De la Gardie onnistui viemään armeijan koskemattomana perille valitsemalla onnistuneen reitin. Matka kulki pitkin Preussin itärajaa, jonka länsipuolella oli brandenburgilaisia joukkoja ja idässä venäläisiä. Edessä olleet puolalais-liettualaiset joukot puolestaan väistyivät.

Joulukuun alussa  armeija kohtasi kuninkaan joukot ja asettui leiriin Saalfeldtin lähistölle. De la  Gardien armeijan pääosa jatkoi viikon kuluttua matkaansa pääarmeijan kanssa kohti Puolan hallussa olevan Preussin linnoitettuja paikkakuntia. Pienempi osasto, johon kuuluivat mm. Pohjanmaan ja Porin rykmentit sekä suomalaista ratsuväkeä lähti Gustav Otto Stenbockin johdolla piirittämään Danzigia. Rykmentti oli sen jälkeen mukana Dirschaun valtauksessa jouluaattona Pohjalaiset palasivat vuoden alussa Stenbockin osaston kanssa, ja heidät sijoitettiin helmikuun 2. päivänä Riikaan.

Talvella 1655 - 1656 syntyi Puolassa ja Liivinmaalla laaja kansannousu ruotsalaisia miehittäjiä vastaan. De la  Gardien joukkoja ahdisteltiin, ja mm. eräs ruotsalainen rykmentti tuhoutui kokonaan. Kevään kuluessa palautettiin järjestys verisin toimenpitein, mutta Pohjanmaan jalkaväkirykmentti ei osallistunut niihin. Rykmentti oli kevään kuluessa siirtynyt pois Riiasta, ja huhti- toukokuussa sen ryhmitys oli seuraava:

Kansannousun ollessa käynnissä katsoi tsaari Aleksei Mihailovits hetken sopivaksi vallata takaisin Stolbovan rauhassa menetetyt alueet ja sotatoimet aloitettiin kesäkuun alkupäivinä 1656. Puolitoista vuotta kestäneessä sodassa oli aloite jatkuvasti venäläisillä, mutta ratkaisutaisteluihin ei päästy koko aikana. Pohjoisessa yrittivät venäläiset vallata Inkerin, mutta tuloksetta. Peipusjärven eteläpuolitse, Pihkovan suunnasta yritti toinen armeija katkaista Itämeren maakunnat kahtia - sekin tuloksetta. Muutaman kerran yritettiin päävoimin vallata Riika joko kaakosta tai etelästä, mutta puolustus kesti piiritykset.

Riikaan sijoitetun vanhan rykmentin ensimmäinen kosketus venäläisiin tapahtui vasta syksyllä 1656. Tsaarin johtama pääarmeija oli lähtenyt  liikkeelle heinäkuun 4. päivänä Väinäjoen suunnassa ja valtasi sekä Dunaburgin että Kokenhusenin. Elokuun 20. - 21. päivinä saapui armeija Riian edustalle, piiritys aloitettiin muutaman päivän kuluttua ja tykistötuli syyskuun 2. päivänä. Piirityksen aikana käytiin  useita taisteluita, joista rajuin lokakuun 2. päivänä. Tässä kärsivät venäläiset suuria tappioita menettäen mm. 17 lippua ja standaaria. Piiritys loppui tämän jälkeen kolmen vuorokauden kuluttua. Lokakuun 2. päivän "uloshyökkäyksessä" kunnostautui erityisesti Nils Ribbingin komppanian vänrikki Zacharias Aminoff, joka valtasi venäläisen lipun ja toi sen kaupunkiin. Aminoff haavoittui samassa taistelussa.

Vuoden 1657 tammikuussa ryhtyi de la Gardie kokoamaan armeijaa Liivinmaan keskiosaan ja on mahdollista, että Pohjanmaan vanha rykmentti kuului tähän. Armeija hyökkäsi maaliskuussa Marienburgin tienoolle ja löi kesäkuussa Walkin luona suuren venäläisjoukon, joka menetti noin 1500 miestä, 32 lippua sekä tykkejä. Varmaa sen sijaan on, että vanha rykmentti oli syyskuusta seuraavan vuoden tammikuuhun puolustamassa Riikaa, jota tällä kertaa piirittivät liettualaiset.

Vuoden aikana tapahtui "vanhassa rykmentissä" muutoksia. Riian piiritys sekä varsinkin talven ruttoepidemia oli pudottanut vahvuutta kolmanneksella (jäljellä oli enää 287 miestä), joten kaksi komppaniaa jouduttiin lakkauttamaan jo alkuvuodesta. Rykmentin komentaja Nils Bååt ylennettiin lokakuun 16. päivänä kenraalimajuriksi ja hänen tilalleen määrättiin everstiksi ylennetty Anders Munck af Sommarnäs.

Narvassa sekä myöhemmin myös Iivanalinnassa palvelleet kolme rykmentin komppaniaa (tai ainakin niiden osia) olivat ilmeisesti aika ajoin osallistuneet Inkerissä käytyihin taisteluihin. Syksyllä sai eversti Anders Munck käskyn viedä komppaniat Riikaan. Komppaniat lähtivät joulukuussa, mutta ne joutuivat kuljetusvaikeuksien takia viettämään talven Haapsalussa. Komppaniat saapuivat Riikaan vasta kesäkuun 6. päivänä 1658 ja ne sijoitettiin lähistöllä olevaan Neumunden kaupunkiin. Rykmentin vahvuus oli hyvin omalaatuinen. Hyvin säilyneiden Narvan kolmen komppanian yhteisvahvuus yhteisvahvuus oli 387 miestä, mutta pääosan "vanhan rykmentin" neljässä komppaniassa oli enää vain 175 miestä. Asia korjautui  hieman, kun rykmentti sai 200 miehen täydennyksen. Lakkautetut kaksi komppaniaa perustettiin uudelleen. Näistä tuli tosin hyvin pieniä, mutta pääasia lienee ollut, että virat ja tehtävät saatiin näin säilymään rykmentissä.

Vuoden aikana tapahtui yllättävä komentajanvaihdos. Kenraalimajuri Nils Bååt määrättiin 12.1. uudelleen Pohjanmaan rykmentin komentajaksi, mutta kesti kuukausia, ennen kuin hän otti tehtävät vastaan. Eversti Munck sai toukokuun 12. päivänä siirron erään trondheimiläisen rykmentin komentajaksi.

Vuoden 1658 aikana vähenivät sotatoimet Baltiassa; venäläisten kanssa solmittiin aselepo toukokuun 21. päivänä 1658 Vallisaaressa, ja joulukuun 20. päivänä se vahvistettiin kolmivuotiseksi. Stolbovan rauhan raja jäi ennalleen lukuun ottamatta sitä, että venäläiset saivat pitää valtaamansa Kokenhusenin, Adselnin, Tarton, Marienburgin ja Wasch-Narvan.

Pohjanmaan rykmentti otti vuoden 1658 aikana osaa kahteen operaatioon. Ensimmäisessä, joka tapahtui heinäkuussa, valtasi sotamarsalkka Robert Douglasin 5500 miehen armeija Wolmarin ja Ronneburgin. Toisen operaation tarkoituksena oli vallata Kuurinmaa ja estää näin sitä kautta venäläisten mahdollinen hyökkäys Itämerelle. Elokuun 22. päivänä katsasti Douglas 3000 miehen armeijansa Riiassa, ja tällöin oli Pohjanmaan rykmentissä enää seitsemän komppaniaa yhteisvahvuudeltaan 300 miestä.

Sotatoimi alkoi syyskuun loppupuolella, ja 29. päivänä oli armeija Mitaun edustalla. Kaupunki oli voimakkaasti linnoitettu, ja sen valtaaminen olisi vaatinut pitkäaikaista piiritystä, joten Douglas päätti käyttää viekkautta. Saman päivän iltana lähti kenraalimajuri Bååtin johtama muskettimiesosasto soutaen kaupungin muurin juurelle. Ruotsin palveluksessa ollut liettualainen upseeri ilmoitti omalla kielellään, että kyseessä oli yösijaa tarvitseva osasto, ja näin joukko pääsi yllättäen muurille majuri Jöns Roderskiöld ensimmäisenä. Jacob-herttua perheineen vangittiin, ja Douglas otti herttuan nimissä Kuurinmaan hallintaansa.

Pohjanmaan rykmentti oli Kuurinmaalla koko talven ja kevään 1659. Douglasin armeija kävi eräitä taisteluja, mutta pohjalaisten osuutta niissä ei tunneta. Komentaja, kenraalimajuri Bååt siirrettiin toukokuun 28. päivänä Riian komendantiksi, ja sodan loppuaikoina komensi rykmenttiä everstiluutnantti Detloff Hauenschilt.

Kesällä siirtyivät liettualaiset hyökkäykseen ja Komorowskyn ylivoimaiset joukot pakottivat Douglasin perääntymään kaikkialla. jalkaväen pääosa vetäytyi Kuldigaan, jonka piiritys alkoi elokuun 13. päivänä. Douglas yritti murtaa piiritysketjua, mutta turhaan. Kaupunki antautui syyskuun 8. päivänä ja suurin osa joukoista jäi vangiksi. Pohjalaisista joutuivat sotavankeuteen everstiluutnantti Hauenschilt, majuri Roderskiöld, kapteeni Sture, majoitusmestari Aminoff, kuusi muuta upseeria, neljä alipäällystöön kuuluvaa, kahdeksan aliupseeria, 12 korpraalia ja 68 miestä. Näistä palasi suuri osa muutaman kuukauden kuluttua rykmenttiinsä joko vaihdettuina, vapaaksi ostettuina tai paenneina. Tappion jälkeen oli rykmentissä enää 235 miestä ja niistä muodostettiin neljä komppaniaa.

Viimeisen sotavuoden kevään olivat rykmentin rippeet Riiassa. Rauha solmittiin Puolan ja Itävallan kanssa Olivassa 23.4.1660, ja kesällä ryhdyttiin kotiuttamaan joukkoja. Pohjanmaan rykmentti jätti Riikaan varuskuntajoukoksi everstiluutnantin ja von Gerten komppaniat.

Huhtikuussa määrättiin 33-vuotias everstiluutnantti Gustav Henriksson Horn rykmentin komentajaksi. Hän tuskin tuli Liivinmaalle vaan siirtyi suoraan Pohjanmaalle, jonne rykmentti oli kokoontumassa.

Sodat Tanskaa vastaan

30-vuotisen sodan aikana oli siirrytty menetelmään, jossa alokkaista muodostettiin Pohjanmaalla uusia komppanioita tarkoituksella täydentää rykmenttiä uusilla orgaanisilla yksiköillä. Näin tehtiin nytkin, mutta täydennys ei koitunut rykmentin hyväksi. Joukkoja tarvittiin myös Ruotsissa tilanteen kiristyessä Tanskan kanssa alkuvuodesta 1657. Heinäkuun 1. päivänä Tanska julisti sodan, joka kesti vain viisi kuukautta. Rauha solmittiin Roskildessa helmikuussa 1658, mutta se ei ollut pitkäaikainen. Kaarle X Kustaa aloitti sotatoimet uudelleen jo elokuussa ja tämä toinen sota päättyi Kööpenhaminassa tehtyyn rauhaan toukokuun 27. päivänä 1660. Pohjanmaan rykmentti ei ottanut osaa kumpaankaan sotaan, mutta siitä huolimatta niitä ei voi jättää huomiotta. Näihin sotiin jouduttiin lähettämään Pohjanmaalta eskadroona, jonka yksikköjen yhteisvahvuus oli ajoittain samaa luokkaa, ehkä suurempikin kuin Itämeren maakunnissa toimivan rykmentin.

Vuoden 1657 alussa oli Pohjanmaalla koossa noin 660 miestä sekä huomattava määrä päällystöä. Näistä muodostettiin everstiluutnantti Samuel Wilkmanin eskadroona, jossa oli neljä komppaniaa, yhteensä 463 miestä. Ylimääräiset 200 miestä lähetettiin täydennyksenä Riikaan. Eskadroonan katselmus oli Vaasassa maaliskuun 20. päivänä, mutta kesti syyskuuhun ennen kuin se laivattiin Ruotsiin - siis vasta kolmantena sotakuukautena. Perillä eskadroona sijoitettiin Tukholman ympäristön puolustukseen komppanioittain seuraavasti:

Eskadroonan alkuperäinen kokoonpano säilyi vain kuukauden. Lokakuussa saapui kapteeni Johan Nilsson Bohm Riiasta, jolloin Anders Montanin komppania jaettiin kahtia. Samoihin aikoihin liitettiin Sabel(fanan) komppania merijalkaväkeen ja Sabel(fana) itse lähti Pohjanmaalle kokoamaan uusia yksiköitä.

Syyskuussa valtasi 2500 miehen norjalaisarmeija Jämtlannin ja aluksi oli tarkoituksena lähettää koko pohjalaiseskadroona uudelle rintamalle. Tilanne rauhoittui kuitenkin nopeasti ja pohjoiseen siirrettiin vain vähäisiä joukkoja. Näihin kuului Anders Montanin komppania, mikä sijoitettiin rajanvartiointitehtäviin Kårbölen skanssiin. Puolustusta vahvennettiin ilmeisesti pitkin talvea, sillä maaliskuussa oli Willmanin komppania Jämtlannissa.

Eskadroonan muut komppaniat pysyivät Tukholman ympäristössä, tosin skansseja vaihtaen. Roskilden rauhan jälkeen siirtyi Bohmin komppania kesäkuussa etelään vastavallatulle alueelle Bohusiin. Heinäkuun 27. päivänä 1658 katsastettiin Tukholmassa uusi, kapteeni Eric Bergin komppania. Sen vahvuus oli vain 73 miestä, koska 49 miestä oli karannut matkalla.

Kun  sota syttyi uudestaan liitettiin kapteeni Bergin komppania kaartinprikaatiin ja se osallistui Kööpenhaminan piiritykseen elokuun alusta 1658. Piiritys päättyi helmikuun 11. päivän epäonnistuneeseen valtausyritykseen. Joukot vedettiin Fyn saarelle, jossa kesäkuussa torjuttiin kaksi hyökkäystä. Komppanian rippeet liitettiin tämän jälkeen kapteeni Mårten Teetin kaartinkomppaniaan. Bergin komppanian miehiä - luutnantti, vänrikki, aliupseeri ja yksi mies - joutuivat vangiksi vielä siinä musertavassa tappiossa, minkä ruotsalaiset kärsivät 14.11.1659 Fyn saaren Nyborgissa.

Pohjalaiset komppaniat, Fromholt Johan Lepsin (entinen Samuel Willmanin komppania) ja Anders Montanin, olivat sodan alussa Ruotsiin kuuluvassa Trondheimissä. Syyskuussa aloittivat norjalaiset piirityksen ja kaupungin liepeillä käytiin useita taisteluita. Pommitus aloitettiin marraskuussa ja sen jälkeen, kun asukkaat rupesivat esiintymään avoimen vihamielisesti ja ampumatarvikkeet sekä muona loppumaan kaupunki luovutettiin joulukuun 12. päivänä. Joukot palasivat Härjedaleniin vuoden 1659 alussa.

Majuri Jöran Sabel(fana), joka oli ollut toista vuotta Pohjanmaalla saapui tammikuussa 1659 Pohjanlahden ympäri marssien mukanaan 236 miestä. Jämtlannin korkeudella osastosta muodostettiin kaksi komppaniaa ja toinen, jonka päälliköstä ei ole tietoa, jäi Pohjois-Ruotsiin.

Majuri Sabel(fanan) komppania saapui toukokuussa Tukholmaan, jolloin se ja kapteeni Silverbaggen komppania saivat käskyn marssia Skåneen. Täältä komppaniat jatkoivat Pommeriin, jossa olivat puolustamassa Stettiniä sen piirityksen aikana syyskuun 17. päivästä marraskuun 5. päivään. Komppaniat jäivät Stettiniin varuskuntajoukoiksi. Taistelutappioiden ja sairauksien takia olivat kummankin komppaniat pienentyneet niin, että ne yhdistettiin syyskuussa Silverbaggen komppaniaksi.

Niin kutsuttu Bohmin komppania, vaikka kapteeni Bohm oli kuollut jo pari vuotta sitten ja komppaniaa johti luutnantti Reinhold Witting, osallistui vielä sodan viimeiseen operaatioon Akerhusin läänin, nykyisen Oslon alueelle. Komppanian päälliköksi nimitettiin Liivinmaalta vapautunut majuri Jöns Roderskiöld vasta 30.3.1660.  Sotamarsalkka Lars Kaggin noin 4000 miehen armeija lähti vuodenvaihteessa liikkeelle ja vallattuaan muutaman skanssin aloitti Haldenin kauppalan saarron. Norjalaisten luja vastarinta sekä huoltovaikeudet pakottivat armeijan palaamaan helmikuussa.

Kööpenhaminassa solmitun rauhan (27.5.1660) jälkeen kotiutettiin yksiköt syksyllä 1660 lukuun ottamatta Silverbaggen komppaniaa, joka jäi Stettiniin varuskuntapalvelukseen.

Organisaation ja taistelutekniikan kehitys

Rykmentin peruskokoonpano pysyi pääpiirtein entisellään, vahvuus oli 1200 miestä ja se jakautui varsinaisesti kahdeksaan komppaniaan. Rykmentin esikunnan henkilöstö oli pysynyt ennallaan, mutta majoitusmestarin tehtävät muuttuivat. Hänellä ei enää ollut omaa komppaniaa, vaan hän omistautui kokonaan huollon johtamiseen. Majoitusmestariksi pyrittiin määräämään vanhempi luutnantti, joka pian ylennettiin komppanian päälliköksi. Tästä kaiketi johtui aikaisempaa suurempi vaihtuvuus, kymmenvuotiskaudella 1650 - 1660 peräti kymmenen miestä.

Varsinaisen rykmenttijaotuksen ulkopuolella otettiin käyttöön uusi tehtävä - maakapteeni. Tämä toimi Pohjanmaalla tehtävänään muun muassa koota uusia komppanioita ja kouluttaa miehiä.

Komppanioissa tapahtui suurin muutos: vahvuutta nostettiin 144 mieheen, tulen merkitys oli kasvanut ja muskettien suhde keihäisiin oli peräti 2:3; lisäksi oli komppanian sisäinen jaotus muutettu joustavammaksi pienentämällä sen osia, mutta lisäämällä niiden lukumäärää. Komppania jaettiin kuuteen korpraalikuntaan, joista neljässä oli muskettimiehiä ja kahdessa keihäsmiehiä. Korpraalikunnassa oli enintään neljä kuuden miehen ruotua, joista yksi mies oli ruotumestari; ensimmäisen ruodun mestarina oli kuitenkin korpraalikunnan päällikkö.

Komppanian johtohenkilöiden arvot olivat vakiintuneet, mutta jaottelussa oli vielä epämääräisyyttä. Tunnettiin yliupseeri- ja aliupseeriryhmät, mutta näiden välille jäivät vääpeli ja kersantti. Korpraalit olivat omana alimpana ryhmänään, vaikka johtivat noin 20 miestä.

Virallisesti henkikomppania nimitys otettiin käyttöön Pohjanmaan rykmentissä vasta vuonna 1660, vaikka sitä on jo aikaisemmin käytetty.

Rykmentti oli edelleen pelkästään hallinnollinen yksikkö ja taistelua varten muodostettiin siitä kaksi neljän komppanian eskadroonaa. Taisteluyksikkönä oli prikaati, mikä 30-vuotisen sodan aikana koostui 12 komppaniasta (kolmesta eskadroonasta). Kaarle X Kustaan sotien alkuaikoina kuului prikaatiin kahdeksan komppaniaa (rykmentti) ja lopuksi neljä komppaniaa (eskadroona). On huomattava, että komppanioiden määrä oli ratkaiseva; ne saattoivat olla peräisin eri joukoista.

Eskadroona ryhmittyi taisteluun periaatteessa entiseen tapaan. Tulitus perustui kontramarssiin, jossa ensimmäisen rivin miehet laukaisivat aseensa saman aikaisesti, jonka jälkeen he siirtyivät taakse muodostamaan uuden rivin ja lataamaan aseensa. Lataus ehdittiin suorittaa, ennen kuin viisi seuraavaa riviä oli ehtinyt laukaista aseensa. Puolustustaistelussa etääntyivät osapuolet vähitellen toisistaan ja välillä oli eskadroonien marssittava eteenpäin päästäkseen jälleen tehokkaalle tulietäisyydelle. Hyökkäyksessä jäi ampunut rivi paikalleen lataamaan aseitaan ja taimmaiset rivit siirtyivät eteenpäin ampumaan. Tulen vaikutusta voitiin hetkellisesti nostaa siten, että kolme ensimmäistä riviä ampui yhteislaukauksen. Tällöin ensimmäinen rivi ampui polvelta toinen kumarassa ja kolmas seisten.

Keihäsmiesten tärkein tehtävä oli torjua ratsuväen hyökkäykset. Lähitaistelu käytiin jokaisella miehellä henkilökohtaisena aseena olevalla miekalla, joskin keihäitä käytettiin silloin myös jalkaväkeä vastaan.

Oikeusasioita

Oikeudenhoito säilyi pitkään Kustaa II Adolfin luomalla pohjalla. Rykmentin vahvuuksissa oli ylimpänä oikeudenhoitohenkilönä "regementsschultz", mutta Pohjanmaan rykmentissä käytettiin nimitystä rykmentin- eli oikeusprofossi. Henkilöstön nimitykset ja määrä vaihtelivat vuosikymmenien mittaan; vakiona voidaan pitää oikeudenhoitovääpeliä ja -kirjuria sekä profossia apulaisineen. Näiden lisäksi tai tilalla oli ajoittain tukkimestari apulaisineen ja teloittaja.

Rangaistukset olivat nykyisen mittapuun mukaan ankaria. Niitä olivat kuolemanrangaistus, kujanjuoksu, työpalvelu kahleissa, aresti ja jalkapuu. Päällystölle voitiin tuomita myös sakkoja sekä aiheuttamansa vahingon korvaamista.

Seuraavana muutamia oikeudenhoitoa kuvaavia esimerkkejä 30-vuotisen sodan ja Kaarle X Kustaan sotien ajoilta. Valitettavasti ne eivät ole kaikilta osin täydellisiä.

Rykmentin ollessa vuonna 1639 Anklamissa tuomittiin luutnantti Anders Månsson kuolemaan ja teloitettiin. Lähteistä ei selviä tuomion syytä.

Syksyllä 1641 ilmoitti porvarisvaimo Brita Mattsdotter, että kapteeni Gerdt von Schrowen alaisina palveleva vänrikki Ingalf Bengtsson sekä eräs lipunkantaja, sotamies ja "eräs poika" olivat syyllistyneet väkivaltaan. Valtakunnanmarski määräsi näiden palkat pidätettäväksi kunnes asia oli selvitetty.

Vuonna 1646 tuomittiin kaksi kiinni saatua karkuria seuraavasti:

Kesällä 1646 kehotettiin maaherra Hans Kylea selvittämään, onko majoitusmestari Gerdt von Schrovella kaksi vaimoa, "laillisesti vihitty puoliso Pohjanmaalla sen lisäksi, jota hän pitää täällä luonaan".

Keväällä 1651 oli eräs rummunlyöjä tappanut toverinsa veitsellä. Syyllinen oli poikkeuksellisen pieni ja hentorakenteinen eikä tiennyt ikäänsä, joten sotakollegio päätti siirtää tuomion täytäntöönpanoa kunnes Käkisalmen papilta tulisi tieto hänen syntymäajastaan. Tämä viittaa siihen, että ainakin kuolemantuomioissa oli ikäraja.

Samana keväänä oli vääpeli Abraham Olsson tappanut korpraalin. Rykmentin sotaoikeus tuomitsi vääpelin kuolemaan, mikä kenraalikuvernööri Carl Mörnen määräyksestä toimeenpantiin ampumalla.

Sotamies Sigward Larsson oli elokuussa 1651 karannut Kalmarista. Hänet tuomittiin neljään kujanjuoksuun.

Lähdeluettelo:

  1. Bergenstråhle, C G A: Kungliga Västerbottens regementes historia, Tukholma 1917
  2. Fagerlund, Rainer: Kriget i Östersjöprovinserna 1655 - 1661 - Operationerna och krigsansträngningar på en bikrigsskådeplatser under Carl X Gustafs krig, Carl  X Gustaf -studier 7:1, Vaasa 1979
  3. Jokipii, Mauno: Suomen kreivi- ja vapaaherrakunnat, Helsinki 1956
  4. Lappalainen,. Jussi T: Kaarle X Kustaan Venäjän-sota v. 1656-1658 Suomen suunnalla - 'Räikkä, häikkä ja ruptuuri', Studia Historica Jyväskyläensia X, 1972
  5. Lappalainen, Jussi T: Elämää Suomen sotaväessä Kaarle X Kustaan aikana, Studia Historica Jyväskyläensia 12, 1975
  6. Luukko, Armas: Etelä-Pohjanmaan historia III, Vaasa 1945
  7. Mankell, J: Anteckningar rörande finska arméns och Finlands krigshistoria I, Tukholma 1870
  8. Paulaharju, P: Oulun linna
  9. Petander C-B, J. Kungliga Österbottens infanteriregemente i trettioåriga kriget, Österbotten 1967, Vaasa 1967
  10. Petander C-B, J. Anteckningar om Kungliga Österbottens Infanteriregemente 1650-1660, Vaasa 1968
  11. Roudasmaa, Stig: Pohjan Prikaatin historia 1626 - 1983
  12. Tersmeden, L: Kungl. Svea Livgardes historia III:2, Tukholma 1967
  13. Viljanti, A: Vakinaisen sotamiehen pidon sovelluttaminen Suomessa 1600-luvun lopulla Turku 1935
  14. Virkkunen, A H: Oulun kaupungin historia I, Oulu 1919

Sivua päivitetty 18.11.2008

pekka.hiitola@elisanet.fi