Pohjan Prikaati  | Perinnejoukot  | taistelujen tie | Pohjan Prikaatin Kilta | Linkit

Aseet Ruotsinvallanajalla

Lippukunnan pääaseena  olivat 5 - 6 metriset keihäät; päällystöllä oli puolta lyhyempi hilpari tai bardisaani. Ampuma-aseiden määrä kasvoi jatkuvasti, aluksi niiden vaikutuksen yliarvioinnin takia. 1600 -luvun alussa käytettiin pääasiallisesti vanhanmallisia ampuma-aseita kuten putkia, mutta vähitellen nämä korvautuivat musketeilla. Jokaisella miehellä tuli lisäksi olla ruodun kustantama miekka, kypärä ja rintahaarniska, mutta näistä oli kuitenkin jatkuvasti puute.

Tuliaseet olivat alkaneet yleistyä Euroopassa 1400-luvun loppupuolella, ja niiden käyttöön otto vaikutti jalkaväen organisaatioon ja taktiikkaan. Käsituliaseet esiintyivät ensi kerran Suomessa vuosien 1554 - 1557 sodassa, mutta ne eivät aiheuttaneet erityisempiä taktillisia pulmia.

Hakapyssyjen kaliiperi oli 19-23 mm, paino 20 kg, piipun pituus 101-115 cm ja kokonaispituus 150-180 cm, tulinopeus 6-8 laukausta tunnissa ja tehokas ampumaetäisyys korkeintaan 100 metriä. Tällaiset käsiaseet olivat lukottomia. Panoksen sytyttäminen tapahtui joko palavalla luntulla tai kuumennetulla rautapuikolla sankkireiän kautta. Hakapyssyn suuren painon ja voimakkaan rekyylin vuoksi ase oli tuettava kiinteään alustaan, joten ampuja ei voinut vapaasti liikkua taistelukentällä. Nämä tuliaseet olivat tehottomampia kuin teräsjouset, joilla voitiin ampua keskimäärin kuusi laukausta minuutissa.

1590-luvulla Ruotsin armeijassa oli tullut käyttöön kevyempi 4-6 kg painoinen lunttumusketti. Ase  oli suustaladattava, rihlaamaton ja kaliiperiltaan noin 20 mm. Ruutipanoksen sytytys tapahtui palavan luntun avulla. Lunttu kiinnitettiin kutakin laukausta varten erikseen musketin sytytysvasaraan, joka löi laukaistaessa edestä taaksepäin sytytysaukon kohdalla olevaan ruudilla täytettyyn sankkipannuun. Tulinopeuden lisäämiseksi kutakin laukausta varten tarvittava ruutierä oli valmiiksi mitattuna pienessä puukotelossa, joita ripustettiin olan yli kulkevaan nauhaan. Siinä oli myös isompi ruutisarvi sytytinruutia varten ja jopa luotikukkaro. Luoti oli niin väljä, että se melkein pudottamalla meni aseen piippuun, jossa olikin käytettävä luodin päälle työnnettävää etulatinkia. Musketin tulinopeus oli alhainen, kutakin laukausta varten kului 8-10 minuuttia. Vaikka käytettiin erityistä tukihaarukkaa ammunnan aikana, oli tarkkuus huono. Tehokas kantomatka lienee ollut 75-100 metriä.

Lähdeluettelo:

  1. Roudasmaa, Stig: Pohjan Prikaatin historia 1626 - 1983

Sivua päivitetty 15.11.2008

pekka.hiitola@elisanet.fi