Pohjan Prikaati | Perinnejoukot | Pohjan Prikaatin Kilta | Linkit
Vuoden 1878 asevelvollisuuslain perusteella määrättiin vain osa palvelukseen kelpaavasta miehistöaineksesta pataljooniin ja loput saivat koulutuksen reservipiirissä. Päämääränä oli antaa sotilaskoulutuksen alkeet reservisotamiehille, jotta nämä kelpaisivat liikekannallepanossa täydennysmiehiksi pataljoonaan. Lisäksi oli reserviläisistä voitava perustaa täydennyskomppania tai runko mahdollisesti perustettavalle nostoväkijoukolle.
Kullakin pataljoonalla oli oma reservipiirinsä, ja sen organisaatio oli hyvin yksinkertainen. Reservipiiriä johti esiupseeri, everstiluutnantti tai majuri, jonka lähin suoranainen esimies oli tarkk'ampujapataljoonan komentaja. Esiupseeri vastasi järjestyksestä, koulutuksesta, huollosta ja reservipiirin rahavarojen käytöstä. Hänellä oli oikeus palkata tarvitsemansa kansliahenkilökunta sekä palkata ja erottaa komppanioiden henkilökunta. Reservikomppanioiden kokoonpano oli erilainen kesäharjoitusten aikana ja talvisin.
Komppanian kantahenkilökuntaan kuului:
Kesäisin harjoituspäivien ajaksi komennettiin pataljoonasta lisähenkilöstöä komppanioihin seuraavasti: neljä plutoona- tai nuorempaa aliupseeria, neljä-viisi jefreitteriä, kolme signalistia ja välskäri.
Reservipiirien valmistelut alkoivat samoihin aikoihin kuin tarkk'ampujapataljoonien muiden osien, mutta siten, että komppaniat olisivat valmiit ottamaan vastaan ensimmäiset miehet kesäkuun 1. päivänä 1883. Upseerit nimitettiin virkoihin vuoden 1881 lopussa, ja he ilmoittautuivat seuraavan vuoden alussa pataljoonassa, jossa heidät sijoitettiin komppanioihin perehtymään koulutukseen. Vasta toukokuussa siirtyivät upseerit reservikomppanioihinsa. Alipäällystö tuli suoraan pataljoonasta siirtämällä komppaniaa kohti ensin kaksi aliupseeria, sittemmin neljä.
Kaikkien reservikomppanioiden rakennuksille laadittiin yhtenäiset piirustukset Helsingissä, ja ne olivat tyylillisesti sopeutettu ympäristöönsä. Komppaniat oli sijoitettu maaseudulle, ja kasarmialue muistutti maalaistaloa pihapiireineen.
Kasarmialueeseen kuului 12 rakennusta, joista vain upseeri- ja aliupseerirakennukset olivat asuttuja ympäri vuoden; muita käytettiin vain kesäisin leirikokousten aikana. Rakennuksia olivat:
Ainakin Oulun reservikomppanian rakennukset oli pystytetty yhtä huolimattomasti kuin kaupungin kasarmit. Seuraavien vuosien aikana oli tehtävä laajoja korjauksia. Lisäksi oli reservimiesten majoitustiloihin lisättävä uunit, koska harjoitusaikana oli Pohjois-Suomessa usein niin kylmää, että tarvittiin lämmitys.
4. Oulun Tarkk'ampujapataljoonan reservikomppaniat ja niiden sijoituspaikat olivat:
Reservimiesten palvelusaika oli kolme vuotta niin, että vuosiluokka siirtyi reserviin samanaikaisesti sekä pataljoonasta että reservipiiristä. Harjoituspäiviä oli 90 ja ne jakautuivat kullekin vuodelle seuraavasti: 45 - 30 - 15 vuorokautta. Koulutus tapahtui kesäkuun alun ja syyskuun 10. päivän välisenä aikana. Talvikautta, lähinnä kevättä, käytettiin kantahenkilökunnan kouluttamiseen sekä kesäharjoitusten suunnitteluun ja harjoitteluun.
Koulutus myötäili melko tarkasti tarkk'ampujapataljoonan ohjelmaa, ja painopiste oli selvästi ampuma- ja taistelukoulutuksessa, mutta opetukseen kuului myös runsaasti vartiokoulutusta. Reservimies sai palvelusaikanaan ampua 160 laukausta, mikä oli kolmannes tarkk'ampujille varatusta määrästä. Koulutusaiheet sekä niiden ajoittuminen palvelukseen ilmenevät oheisesta kuvasta. Reservimies kävi ensimmäisen kesän kuuden viikon aikana läpi aiheet yksittäisen miehen toiminnasta plutoonan taisteluun saakka, ja katsottiin, että hän tällöin oli parhaimmillaan. Toisena kesänä koulutettiin vartiopalvelu, komppanian taistelu sekä linnoittaminen. Kolmas kesä oli kertausjakso.
Suomen vanhan sotaväen lakkauttaminen aloitettiin reservikomppanioiden harjoituskokousten lopettamisella. Syyskuussa 1899 päättyivät viimeisen ikäluokan harjoitukset ja kasarmeille jäi vain kantahenkilökunta purkamaan komppanioiden omaisuutta. Aseet, ampumatarvikkeet ja muut taisteluvälineet lähetettiin varastoihin, mutta vaatetustarvikkeet myytiin huutokaupalla paikkakuntalaisille. Vuosikausia tämän jälkeen kulkivat paikkakunnan miehet sotaväen valkoisissa "piimähousuissa".
Reservipiirin päällystö ja alipäällystö - samoin kuin pataljoonienkin - pantiin lakkautuspalkalle.
Sivua päivitetty 12.03.2008