Pohjan Prikaati  | Perinnejoukot | Pohjan Prikaatin Kilta | Linkit

Ristilampi

Ampumaleireille ja sotaharjoituksille oli etsitty uusia muotoja jo rykmenttikaudella. Pyrittiin pois pääesikuntajohtoisuudesta ja siihen, että kullakin yhtymällä olisi oma alue leirejä ja suuria harjoituksia varten. 1. Divisioona yritti aluksi löytää sopivan alueen Puolangan ja Utajärven suunnilta, mutta sittemmin päästiin Metsähallituksen kanssa sopimukseen Rovaniemen-Kemijärven tien pohjoispuolella sijaitsevasta Ristilammesta. Divisioonan esikunta tiedusteli ja suunnitteli alueen keskikohdalle tukikohdan, jota ryhdyttiin rakentamaan varusmiestyövoimalla.

Vuosittain, aina 1950-luvun puoliväliin saakka, koottiin eri joukko-osastoista miehiä muutaman kuukauden rakennusleireille, joita aluksi johti 1. Divisioonan esikunnan kapteeni Jouni Kouri, Jalkaväkirykmentti 1:n ensimmäinen pioneeriosaston johtaja. Rakennukset pystytettiin hirrestä talviasuttavaan kuntoon, sillä alkuperäisenä ajatuksena oli, että leirijoukot olisivat sisämajoituksessa. Tähän vaikutti kaiketi siihen aikaan vallitseva suuri puute teltoista. Myöhemmin ajatuksesta luovuttiin ja leirijoukot ryhmitettiin tilanteenmukaisesti maastoon.

Vuonna 1951 käsitti leiri esikuntarakennuksen, kaksi 80 miehen majoitusrakennusta, keittiön, ruokalan, saunan, tallin 20 hevoselle ja kaksipaikkaisen autokorjaamon. Aluetta täydennettiin sittemmin huoltorakennuksin ja taisteluammuntoja palvelevin laittein. Ristilammen leirialueen tiestö rakennettiin ampumaleirien ja sotaharjoitusten aikana koko leirijoukkojen voimin.

Ensimmäinen sotaharjoitus pidettiin Ristilammella vuonna 1949 ja heti 1950- luvun alusta alkoivat ampumaleiri- sotaharjoitusyhdistelmät  pyöriä säännöllisesti. Periaatteena oli, että tilaisuuksia pidettiin kolme kertaa vuodessa niin, että ne osuivat vanhemman saapumiserän kertaus- ja sotaharjoituskauden loppuun, jolloin nuorempi saapumiserä oli juuri aloittanut erikoiskoulutuskautensa. Joka toinen tilaisuus pidettiin Ristilammella ja joka toinen varuskunnassa. Aliupseerikoulut ryhtyivät pitämään omia ampumaleirejään vuodesta 1952 alkaen Ristilammella.

Divisioonan ampumaleirit, joihin ottivat osaa sekä kivääri- että raskasyksiköt, kestivät 1,5 - 2 viikkoa ja niitä johtivat vuoron perään joukko-osastojen komentajat. Leiriä edelsi aina maastontiedustelu ja viikkoa tai kahta ennen leirin alkua tuli etukomennuskunta valmistelemaan taisteluampumapaikat ja viestiyhteydet sekä kunnostamaan ja talvisin auraamaan tiestöä. Kullekin joukko-osastolle kehittyi oma nimikkoalue, johon harjoitusjoukko majoittui komppanioittain tilanteenmukaiseen ryhmitykseen. Samalla alueella suoritettiin myös joukkue- ja komppania-ammunnat. 1. Prikaatin harjoitusalueina olivat Laitavaaran ja Hattuvaaran maastot.

Tilaa vaativia pataljoona-ammuntoja varten oli oma alueensa, jota joukko-osastojen harjoitusosastot käyttivät vuoron perään. Leirin päätökseksi ryhdyttiin pitämään näytösharjoitus, jossa joukkue tai komppania suoritti hyökkäys- tai puolustusammunnan prikaatin raskaiden aseiden tukemana. Ammuntaa seurasivat kaikki leirijoukot, joille samalla selostettiin ammunnan pohjana olleen taktisen tilanteen kehittyminen. Ammunnan näytösmaisuutta kehitettiin vuosi vuodelta ja huipussaan ne lienevät olleet vuosien 1958-1959 maissa.

Ampumaleirin jälkeen pidettiin muutamia päiviä kestänyt divisioonan sotaharjoitus, joka yleensä pidettiin Heinuvaaran-Hautavaaran-Ristilammen tai Sammalvaaran-Rättiselän-Ristilammen teiden suunnissa. Leireille meno ja paluu tapahtuivat  pääsääntöisesti rautateitse - koulutuskohde sekin - mutta ainakin kerran suoritti aliupseerikoulu matkan pyörämarssina Ranuan ja Pudasjärven kautta.

Lähdeluettelo:

  1. Roudasmaa, Stig: Pohjan Prikaatin historia 1626 - 1983

Sivua päivitetty 12.03.2008

pekka.hiitola@elisanet.fi