Pohjan Prikaati | Perinnejoukot | Pohjan Prikaatin Kilta | Linkit
Täyssinän (Teusina) rauha solmittiin Ruotsin ja Venäjän välille 18. toukokuuta 1595. Se päätti 25 vuotta kestäneen pitkän vihan.
Täyssinän rauhassa ei Venäjä luopunut kokonaan vaatimuksistaan Pohjanlahden rannikkoalueeseen. Rauhansopimuksessa ei enää mainittu juridiseen lähtökohtaan, Pähkinäsaaren rauhansopimukseen ja sen rajaan, vaan uusi raja sovittiin tehtäväksi entisten rajojen, rajakirjeiden ja rajan vanhojen asujainten tietojen mukaisesti. Ruotsilla oli nyt mahdollisuus käyttää hyväkseen asutuksen edellyttämää tilannetta, asutuksen mukaan siirtyneitä, aikanaan epämääräisesti määriteltyjä rajankohtia, jotka myöhemmissä rajaluetteloissa oli merkitty Ruotsille edullisesti. Äyräpää, Jääski, Savilahti, lähes kokonaan Pähkinäsaaren rauhan rajan itäpuolelle syntynyt Savonlinnan lääni ja Pohjanmaa tulivat kuulumaan Ruotsiin rajan päättyessä Varangin vuonoon Pohjanmeressä. Ruotsalaiset saattoivat lisäksi rajankäynnissä käyttää tukenaan Pähkinäsaaren rauhankirjan väärennöstä, joka oli hahmoteltu jokseenkin asutuksen mukaisesti, tapahtunutta asutusvaltausta sekä ennen kaikkea sodan aikana vallattua Käkisalmen lääniä ja Käkisalmen linnaa panttina.
Rajan alkuosa noudatti Pähkinäsaaren rauhan rajaa, tosin yksiselitteisesti Ruotsin kannan ja tapahtuneen suomalaisen uudisasutuksen eduksi. Särkilahti jäi kiistojen jälkeen Ruotsin puolelle ja sen jälkeen raja taipui idemmäksi Varpavuoreen, Salkojärven ja Valkiajärven kautta Juurikkasuohon, edelleen Hirvivaaraan, josta se kulki Kiurunsaareen Putkiniemen itäiseen kainaloon Putkilahden karjalaiskylien joutuessa Ruotsin puolelle. Putkiniemen itäkärjen Käräjäkalliolta raja vedettiin Pihlajaniemen itäpuolitse Pihlajalahteen, Tervalammen kautta Pahatsunlahteen Paasivedessä ja edelleen vesilinjaa Oriveteen. Pohjoisempana seurattiin osittain ruotsalaisia rajaluetteloita eli asutustilannetta, mutta paikkapaikoin, mm. rajankäynninpäätteessä, Nilsiän Pisanmäellä, ruotsalaiset onnistuivat rajalinjaa jopa rajaluetteloiden ja asutuksenkin linjaa idemmäksi. Pisanmäen vaatimusta perusteltiin maastonkohdan korkeudella, joka oli sovelias rajamerkiksi.
Kaiken kaikkiaan Täyssinän rauha toteutti runsain mitoin ne määritykset, joita ruotsalaisten rajaluettelot 1400- ja 1500-lukujen aikana olivat Pähkinäsaaren "ikuisen" rajalinjan kohdille muuttuneen asutustilanteen tuella antaneet. Karjalaiskylissä koettiin ruotsalaisille siirtyneet alueet epäoikeudenmukaisina menetyksinä; lännenpuolisten alueiden nautintaa jatkettiin. Vastaavasti "ruotsit" kävivät miehitettynä olleen Käkisalmen läänin puolella. Pohja jatkuvalle jännitykselle rajalla oli luotu. Täyssinänkään rauha ei sille annetusta "ikuisen" määreestä huolimatta merkinnyt katkoa puolin ja toisin tehdyille rajakahakoille.
Rauhatonta rauhaa kesti 15 vuotta, jonka jälkeen Itämeren suurvallaksi nouseva Ruotsi pyrki hyötymään venäjän sisäisten riitojen aikaansaamasta tilanteesta. Ruotsin vasta kruunattu kuningas Kaarle IX tarjosi Venäjän hallitsijoille apuaan kuolleeksi luultuna Iivana IV Julman poikana tekeytyneen liettualaismunkin Grigori Otrepjevin, Vale-Dmitrin, nostattamien levottomuuksien johdosta. Tämän Vale-Dmitrin kukistuttua ilmaantui pian uusi seikkailija, toinen Vale-Dmitri, jolloin hallitsijaksi nostettu Vasili Suiski (Vasili IV) hyväksyi Ruotsin tarjoaman avun, josta palkkiona luvattiin uusia alueluovutuksia Karjalasta.
Aiemman Pähkinäsaaren rauhan rajalinja oli epämääräinen, mutta uusi raja merkittiin maastoon tärkeimmille rajapaikoille.
Lähdeluettelo:
Pekka Toivanen: Kaakkoisraja ja sen linnoitukset, Etelä-Karjalan museo julkaisusarja 7, Lappeenranta, 1980
Sivua päivitetty 01.09.2008