Pohjan Prikaati  | Perinnejoukot | Pohjan Prikaatin Kilta | Linkit

I Pommerin sota (1756 - 1762)

Tausta

Vuonna 1756 kasvoi sodanuhka Euroopassa, kun Ranska, Itävalta ja Venäjä liittoutuivat Saksiin hyökännyttä Preussia vastaan. Ja toukokuussa Ranska  julisti sodan Preussille ja sen liittolaiselle Britannialle ja näin alkoi seitsenvuotinen sota (1756 - 1763) Euroopassa. Ruotsi katsoi, että sen oli yhtenä Westfalenin rauhan takaajamaana puututtava rauhanhäiritsijä Fredrik II:n toimiin. Voitokkaalla sodalla olisi ollut mahdollisuus saada takaisin Preussin miehittämiä Pommerin osia. Päätöstä tehtäessä ei otettu huomioon armeijan heikkoa valmiutta sotaan eikä sitä, että Preussi oli ainoa, jolla oli voimia hillitä laajenemishaluista Venäjää.

Joukkoja ryhdyttiin kuljettamaan Ruotsin Pommeriin heinäkuussa 1757. Suomalaisista joukoista osallistuivat sotaan Turun, Uudenmaan ja Pohjanmaan rykmentit. Pohjalaiset saapuivat lokakuun alussa kuuden komppanian vahvuisina. Kemin komppania ei osallistunut sotaan, ja Lohtajan komppania pysyi alkuvuosina ruoduillaan.

Viisi vuotta kestänyt sota oli sarja lähes tuloksettomia kesä- ja talvisotaretkiä, joiden tukialueena oli Ruotsin Pommeri. Pelkistettynä sujuivat sotatoimet siten, että ruotsalaiset ja suomalaiset etenivät silloin, kun Preussia ahdisteltiin muilta suunnilta. Saatuaan hengähdystauon Preussi työnsi Ruotsin joukot takaisin rannikolle.

Pohjanmaan rykmentti joutui toimimaan samoilla alueilla, joilla se oli ollut Preussin sodassa (1626 - 1629), 30-vuotisessa sodassa (1631 - 1647) ja Puolan sodassa (1655 - 1660). Heti sodan alussa vaihtui Pohjanmaan rykmentin komentaja, kun eversti Carpelan sai omasta pyynnöstään siirron Västerbottenin rykmenttiin, ja hänen tilalleen tuli eversti Jonas Cronstedt. Elokuussa 1758 sairastui eversti Cronstedt ja everstiluutnantti Carl Gyldenär komensi Pohjanmaan rykmenttiä syyskuuhun 1759.

Tässäkin sodassa kärsivät joukot suurimmat menetyksensä kulkutaudeista ja toistasataa miestä jäi vangiksi eri taisteluissa. Siitä huolimatta, että Pohjanmaan rykmenttiin tuli 205 alokkaan täydennys joulukuussa 1758 ja Lohtajan komppania siirrettiin Pommeriin, rykmentti jouduttiin vuonna 1759 supistamaan pataljoonaksi.

Sotatapahtumat

Vuosi 1758

Syyskuussa 1758 johti Pohjanmaan rykmentin everstiluutnantti Carl de Carnall pohjoiseen vetäytyvän armeijan jälkijoukkoa, johon kuului myös osia Västerbottenin ja Västmanlandin rykmenteistä. Tarnovin ja Fehrbellin kaupunkien lähettyvillä syntyi taistelu preussilaisten ylivoimaisen etujoukon kanssa. Sekä puolustustaistelu että irtaantuminen onnistuivat, mutta raskain tappioin - 13 upseeria sekä 332 aliupseeria ja miestä kaatuneina, haavoittuneina ja sotavankeina.

Vuosi 1759

Tammikuussa 1759 preussilaisten työntäessä Ruotsin armeijaa Itämeren rannikolle joutui Peenemünden linnoitus eristetyksi. Varuskunnan päällikkö oli pelottomana tunnettu linnoituskapteeni Karl Röök, jolla oli komennossaan 278 miestä ja 37 tykkiä. Puolet vahvuudesta oli pohjalaisia, 130 miestä valittuna eri komppanioista. Röökin tehtävänä oli tarvittaessa räjäyttää tykit, hävittää linnoitteet ja vetäytyä kaleereihin, jotka lähetettäisiin pyynnöstä. Ratkaisevana ajankohtana nousi myrsky, joka esti laivojen tulon ja johti varuskunnan tuhoutumiseen.

Huhtikuun 1. päivänä alkoi piiritys kuudella pataljoonalla, 240 ratsumiehellä, 24 kanuunalla ja 11 mörssärillä. Huhtikuun 8. päivänä alkoi tykkituli molemmin puolin ja illalla osui hehkuva kuula ruutivarastoon, joka räjähtäessään aiheutti pahaa tuhoa. Huhtikuun 10. päivänä räjähti toinen ruutivarasto, jolloin eräs kasarmi kaatui ja 30 pohjalaista menetti henkensä. Syttyneet tulipalot levisivät kovassa tuulessa, ja tilanne muodostui jatkuvassa tykkitulessa kestämättömäksi. Röök antautui jäljellä olevine miehineen.

Vuosi 1760

Kesän loppupuolella 1760 kävi pataljoonaksi supistunut Pohjanmaan rykmentti itsenäisen taistelun Klempenowin kylässä. Everstiluutnantti Gyldenärin komennossa ollut pataljoona oli majoittuneena Rehbergissä, ja se oli asettanut 35-miehisen vartioston Ilmajoen komppaniasta Klempenowin kylässä olevaan kapeikkoon noin peninkulman päähän pataljoonasta.

Elokuun 31. päivänä hyökkäsi jalkaväkeä ja husaareja tykistön tukemana vartiostoa vastaan. Tämä taisteli kunnes patruunat loppuivat, jolloin vänrikki Johan Planman käski irtaantua. Saatuaan  tiedon hyökkäyksestä pataljoona lähti pikamarssia apuun ja karkotti preussilaiset vähin menetyksin. Marssinopeus oli niin suuri, että muutama mies kuoli matkalla ylirasitukseen.

Vuosi 1762

Pohjanmaan rykmentin viimeinen varsinainen taistelu käytiin tammikuussa 1762. Joulukuun lopulla lähetetty everstiluutnantti Jacob Magnus Spengtportenin taisteluosasto oli - vallattuaan Malchin kaupungin - joutunut eristetyksi ja lopuksi kaupunkiin piirittäjien ympäröimäksi. Ylipäällikkö, kenraalimajuri Augustin Ehrensvärd, kokosi 8000 miehen apujoukon, joka saapui tammikuun 1. päivänä Dargunin kaupunkiin 20 kilometrin päähän Malchista.

Etujoukoksi oli määrätty neljä pataljoonaa ja niiden komentajaksi pohjalaisten everstiluutnantti Carl de Carnall. Seuraavana päivänä - tulipalojen näkyessä Malschista - vahvennettiin etujoukkoa vielä yhdellä pataljoonalla ja 100 husaarilla, ja se sai tehtäväkseen hyökätä Neu Kalen eteläpuolella olevaa ja tietä sulkevaa preussilaisjoukkoa vastaan.

De Carnall lähestyi kahtena kolonnana kukkulalla sijaitsevia preussilaisten asemia ja sai jo 600 - 800 metrin päässä niistä vastaansa tykkitulta. Osasto muodosti rintaman ja lähti välittömästi hyökkäykseen oman tykistön tukemana. Oikean siiven pataljoona joutui ensimmäisenä taisteluun ja pysähtyi saatuaan tulta myös sivustaansa. Keskusta, jossa Pohjanmaan rykmentti oli, joutui epäjärjestykseen hyökättyään jyrkkää rinnettä ylös.

Taistelun ratkaisi äärimmäisenä vasemmalla ollut Älvsborgin pataljoona, joka iski vihollisryhmityksen sivustaan. Preussilaiset menettivät vielä taaempana olleen kukkulan ja vetäytyivät  taistelusta. Ehrensvärdin saapuessa pääjoukon kanssa oli taistelu jo ohi. Preussilaiset menettivät 350 miestä, joista 180 vankeina. De Carnallin pataljoonien menetykset olivat 36 kaatunutta ja 126 haavoittunutta.

Seuraukset

Rauha solmittiin toukokuun 22. päivänä 1762 Hampurissa. Pohjanmaan rykmentin paluukuljetukset alkoivat elokuussa, ja kuukauden kuluessa olivat kaikki 448 miestä Suomessa. 24 miestä jäi Preussiin sotavankeuteen.

Sodassa harrastettiin muutakin kuin sotimista. Muutamia kymmeniä miehiä Pohjanmaan rykmentistä oli komennettu rakentamaan laivoja. Miehet rakensivat kaksi saaristoalusta, joista sittemmin kehittyi Kustaa III:n sodassa kuuluisaksi tullut saaristolaivasto. Alukset laskettiin vesille vuonna 1761. Saaristoveneen nimeksi tuli Pojema (Pohjanmaa) ja laivastoproomun Udema (Uusimaa).

Lähdeluettelo:

  1. Roudasmaa, Stig: Pohjan Prikaatin historia 1626 - 1983
  2. Wigren, Helge E.; Kungliga Nylands Regemente 1626 - 1809
  3. Bennedich, Carl: Västerbottens och Norrbottens fotfolk

Sivua päivitetty 12.03.2008

pekka.hiitola@elisanet.fi