Pohjan Prikaati  | Perinnejoukot | Pohjan Prikaatin Kilta | Linkit

Suomen sota (1808 - 1809)

Tausta

Ruotsin kuningas Kustaa IV Adolf oli asettunut vastustamaan silloista Euroopan valtiasta, Ranskan keisari Napoleon I:stä, tämän käskiessä kaikkia mannermaan valtioita sulkemaan satamansa Englannilta, jota vastaan Ranska kävi sotaa. Kieltäytymisestä oli seurauksena, että Napoleonin liittolainen, Venäjän tsaari Aleksanteri I sai "luvan" lähteä pakottamaan Ruotsia tottelevaisuuteen. Kun uhkavaatimuksella ei saavutettu toivottua tulosta, Venäjä marssitti joukkonsa Suomeen 1808.

Keskittäminen rajalle ja sodan alku

Kuultuaan mahdollisesta sodan syttymisestä hälytti Suomen väliaikainen ylipäällikkö kenraali Klercker armeijan ja keskitti sen rajalle Kymijoen taakse siten, että rannikolla toimi I Prikaati (Uudenmaan Rykmentti, Porin Rykmentti, 4 eskadroonaa Uudenmaan Rakuunarykmentistä sekä kaksi patteria tykistöstä) eversti Palmfeltin johtamana ja maantien Lahti-Uusikylä suunnassa II Prikaati (Turun- ja Hämeen Rykmentit, 4 .eskadroonaa Uudenmaan Rakuunarykmentistä sekä kaksi patteria tykistöstä) eversti Adlercreutzin johdossa sekä Karjalassa että Savossa Savon Prikaati (Savon Jääkärirykmentti, Savon Rykmentti ja Karjalan Jääkärijoukko, 3 eskadroonaa ratsuväkeä sekä tykistöä) eversti J A Cronstedtin johtamana.

Joukot ehtivät tuskin kokoontua ja marssia rajalle, kun venäläiset jo ryhtyivät hyökkäämään. Venäläiset ylittivät rajan 21.2.1808 kolmena osastona. Savon Prikaatia vastaan hyökkäsi Savonlinnaan ja Lappeenrantaan koottu 5. Divisioona (12 Jalkaväkipataljoonaa, 2 eskadroonaa ratsuväkeä, 200 kasakkaa sekä 42 kanuunaa) kenraali Tutshkowin johdolla. II Prikaatia vastaan hyökkäsi Taavettiin koottu 21. Divisioona (12 Jalkaväkipataljoonaa, 3 eskadroonaa ratsuväkeä, 200 kasakkaa sekä 18 kanuunaa) kenraali Bagrationin johdolla ja I Prikaatia vastaan Haminaan koottu 17. Divisioona (12 Jalkaväkipataljoonaa, 8 eskadroonaa ratsuväkeä, 200 kasakkaa sekä 28 kanuunaa) kenraali Gortschakowin johdolla. Venäläisten ylipäällikkönä toimi kenraali von Buxhovden.

5. Divisioona 17. Divisioona 21. Divisioona
Sievskin jalkaväkirykmentti (2 Pataljoonaa) Brestin jalkaväkirykmentti (2 Pataljoonaa) Velikolutsin jalkaväkirykmentti ( 2 Pataljoona)
Kalugan jalkaväkirykmentti (2 Pataljoonaa) Lappeenrannan jalkaväkirykmentti (2 Pataljoonaa) Nevskin jalkaväkirykmentti (2 Pataljoonaa)
Permin jalkaväkirykmentti (2 Pataljoonaa) Krementshugin jalkaväkirykmentti (2 Pataljoonaa) Libaun jalkaväkirykmentti (2 Pataljoonaa)
Mohiljevin jalkaväkirykmentti (2 Pataljoonaa) Minskin jalkaväkirykmentti (2 Pataljoonaa) 2. Jääkärirykmentti (2 Pataljoonaa)
23. Jääkärirykmentti (2 Pataljoonaa) 30. Jääkärirykmentti (2 Pataljoonaa) 25. Jääkärirykmentti (2 Pataljoonaa)
24. Jääkärirykmentti (2 Pataljoonaa) 31. Jääkärirykmentti (2 Pataljoonaa) 26. Jääkärirykmentti (2 Pataljoonaa)
2 eskadroonaa husaareja 2 eskadroonaa husaareita 3 eskadroonaa husaareita
200 kasakkaa 2 eskadroonaa rakuunoita 200 kasakkaa
8 kevyttä kanuunaa 2 eskadroonaa henkikasakoita 18 kevyttä kanuunaa
16-18 raskasta kanuunaa 200 linjakasakkaa  
  16 kevyttä kanuunaa  
  12 raskasta kanuunaa  
  1 vallitus (insinööri)komppania  

Ehdittyään keskittämään pääosan joukoistaan Kymijoelle, sai kenraali Klercker kuninkaalta käskyn koota armeija Hämeenlinnaan. Sen vuoksi saivatkin rajalle ehtineet prikaatit käskyn olla antautumatta vakavampiin taisteluihin ja vain vihollista viivyttäen perääntyä Hämeenlinnaan. Rannikolla oleviin Svartholman ja Suomenlinnan linnoituksiin jätettiin suuret varuskunnat tarpeellisine muona- ja ampumatarvikevarastoineen. Noiden varastojen tulisi kestää meren aukeamiseen keväällä, jolloin Ruotsin laivasto voisi tulla avuksi. Linnoituksista varsinkin Suomenlinna oli hyvin varustettu (yhteensä noin 1400 tykkiä ja yli 7000 miestä).

 

----JATKUU---

Maaliskuun 1. päivänä oli suomalainen pääarmeija  koottu Hämeenlinnaan. Mutta kosketus venäläisiin joukkoihin, jotka miehittivät Etelä-Suomea,  oli katkennut ja tiedustelu oli laiminlyöty. Tämän vuoksi ei tiedetty, että venäläisten oli sidottava huomattavia määriä joukkoja Suomenlinnan ja Svartholman linnoituksien piiritysjoukoiksi ja muiden paikkakuntien varuskunniksi voidakseen suojata huoltokuljetuksiaan. Joukkojen sitoutumisen seurauksena pääarmeijan perään lähetettyjen joukkojen vahvuus oli vastaava kuin pääarmeijan. Kenraali Klercker oli suunnitellut taistelevansa Hämeenlinnan seutuvilla, jonne hän oli saanut myös osan Pohjanmaalla kootuista joukko-osastoista, mutta jotka matkan pituuden vuoksi vasta nyt olivat ehtineet perille.

Mutta silloin 

Armeija jaettiin kolmeen prikaatiin. Lähtö marssille tapahtui 6.-7.3.1808. I Prikaati marssi Akaan kautta Tyrväälle, minne myös III Prikaati oli marssinut Urjalan kautta. Täällä määrättiin III Prikaatin päälliköksi eversti Gripenberg  ja I Prikaatin komentajaksi eversti A. F. Palmfelt (Turun Läänin Rykmentin komentaja). II Prikaati marssi Pälkäneen kautta Tampereelle, josta edelleen Ikaalisten ja Parkanon kautta Jalasjärvelle. Tyrväältä jatkoivat I ja III Prikaati marssia Poriin .

I Prikaati II Prikaati III Prikaati
komentaja: eversti Hannu Henrik Gripenberg, Hämeen Rykmentin komentaja komentaja eversti Kaarle Juhana Adlercreutz komentaja eversti Kustaa von Numers, Pohjanmaan rykmentin komentaja
Hämeen Rykmentti (3 Pataljoonaa) Porin Rykmentti (2 Pataljoonaa) Turun Läänin Rykmentti (3 Pataljoonaa)
Uudenmaan rykmentti (1 Pataljoona) Pohjanmaan Rykmentti (2 Pataljoonaa) Porin Rykmentti (1 Pataljoona)
Uudenmaan Rakuunarykmentti (3 eskadroonaa) Rakuunoita (2 eskadroonaa) Uudenmaan Rykmentti (2 Pataljoonaa)
10 kanuunaa 10 kanuunaa Rakuunoita (4 eskadroonaa)
    10 kanuunaa

Haistilassa sattui 17.3. pieni kahakka venäläisten etujoukon ja I Prikaatin jälkijoukkojen  (Hämeen Rykmentin pataljoona ja Turun Läänin Rykmentin varaväkipataljoona), minkä seurauksena  oli suomalaisten taistellen vetäydyttävä Ulvilaan. Tämän kahakan jälkeen katkesi yhteys pitkäksi ajaksi takaa-ajaviin venäläisiin joukkoihin.

I ja III Prikaati jatkoivat marssiaan Noormarkun ja Merikarvian kautta Lappfjärdiin, jossa näiden prikaatien kesken tapahtui joukkojen vaihto siten, että Hämeen Rykmentti siirtyi III Prikaatiin ja Turun Läänin Rykmentti I Prikaatiin. Näin saivat kummatkin komentajat oman rykmenttinsä prikaatiensa yhteyteen. Marssia jatkettiin ja 25.3. saavuttiin Vaasaan, jossa armeijaan liittyi vasta perustettu Vaasan Rykmentti. Samaan aikaan oli II Prikaati marssinut Jalasjärveltä Ilmajoen kautta Lapualle.

Oravaisten luona 27.3. olivat kaikki kolme prikaatia koossa ja III Prikaatista siirrettiin porilaiset II Prikaatiin, johon koottiin koko Porin Rykmentti. Oravaisista jatkettiin marssia III Prikaatin toimiessa jälkijoukkona. Pietarsaaren eteläpuolella sattui jälkijoukon (Hämeen Rykmentin henkipataljoona) ja takaa-ajavien venäläisten (eversti Kulnewin johtama etujoukko) välillä kahakka 1.4. Hyökkäys torjuttiin ja marssia jatkettiin Kruununkylään ja Kokkolaan.

8.4.1808 oli III Prikaati edelleen jälkijoukkona Pyhäjoen Yppärin kylässä, I Prikaati Pyhäjoella ja II Prikaati Pyhäjoelta pohjoiseen Piehengin kylässä. Savon Prikaati oli jo ehtinyt Ouluun. Siitä erotettiin osia, joista muodostettiin Limingassa eversti J A Sandelsin johtama V Prikaati, johon liitettiin vasta muodostetut Vaasan ja Oulun pataljoonat sekä muita äsken saapuneita pataljoonia. Savon Prikaati sai nyt nimekseen IV Prikaati.

----JATKUU---

Seuraukset

Suomi liitetään Venäjään.

Lähdeluettelo:

  1. Gripenberg G A: Suomen Sota 1808-1809
  2. Osmonsalo, Erkki K: Suomen valloitus 1808
  3. Taistelija 2.vuosikerta, 1931
  4. Schulman, Hugo: Taistelu Suomesta 1808-1809
  5. Roudasmaa, Stig: Pohjan Prikaatin historia 1626 - 1983
  6. Toimituskunta: Tampereen Rykmentti 1626, 1918-1938, Tampereen Rykmentin 20-vuotisjuhlajulkaisu
  7. Wigren Helge E: Kungliga Nylands Regemente 1626 - 1809
  8. Laitakari, Eino: Porilaisten kultainen kirja I. osa: Kuninkaallinen Porin Rykmentti 1626 - 1810
  9. Sutela, T ja Mikkola, A: Kunnia Velvollisuus Tahto, Porin Prikaatin historia 1626-1985
  10. Tigerstedt: Savolax brigadens män 1808-1809
  11. Bennedich, Carl: Västerbottens och Norrbottens Fotfolk, Kuninkaallisen Västerbottenin Rykmentin 300 vuotisjuhlajulkaisu

Sivua päivitetty 12.03.2008

pekka.hiitola@elisanet.fi