Pohjan Prikaati  | Perinnejoukot | Pohjan Prikaatin Kilta | Linkit

Helsinki 11.05.1713

Venäläisten laivasto lähti Pietarista liikkeelle 27. huhtikuuta. Kolmeensataan lotjaan oli sijoitettu 12000 jalkaväkisotilasta sekä parisataa kasakkaa. Ratsuväen oli tarkoitus edetä maitse. Laivat suuntasivat kulkunsa Helsinkiin, jonka edustalle ensimmäiset laivat tulivat 8. toukokuuta. Nimellinen ylipäällikkö oli kenraaliamiraali Apraksin, mutta tsaari itse oli laivaston mukana. Venäjän soutulaivasto ei kohdannut mitään vastarintaa Ruotsin laivaston taholta.

Puolustus ei osannut ennakoida oikein kohtaa, jossa laivasto nousisi maihin. Lybecker teki virheen sijoittaessaan joukkonsa hajalleen pitkin rannikkoa. Läntisimmät joukot oli koottu Turun seudulle ja muut Helsingin, Porvoon ja Pernajan seuduille. Lybeckerin päämaja oli Sarvilahden kartanossa. Kummassakin itäisemmässä ryhmässä oli tuhatkunta taistelukelpoista miestä ja upseeria ja Helsingin seudulla lähes 1600, mutta sinne tuli vielä majuri Gyllenströmin pataljoona, parisataa miestä. Helsingin ryhmän päällikkönä oli kenraalimajuri Armfelt. Turun seudulla olivat Porin läänin jalkaväkirykmentti ja Turun ja Porin läänin ratsurykmentti sekä värvätyt rakuunat. Uudenmaan ja Hämeen läänin ratsurykmentin hämäläinen osa ei ollut koottuna. Karjalan ratsuväki oli vartiointitehtävissä idässä. Se oli tullut Savon läänin jalkaväkirykmentin tilalle, jotta savolaiset pääsivät välillä käymään kotonaan ja korjaamaan varusteensa.

Armfelt puolusti Helsinkiä Uudenmaan läänin jalkaväkirykmentin, Uudenmaan läänin ratsumiesten, Gyllenströmin pataljoonan sekä osastojen Turun, Hämeen, Viipurin ja Pohjanmaan jalkaväkirykmenteistä avulla. Kaupungin ympäri oli luotu matala multavalli, joka oli pelkkä ampumasuoja. Muutama tykkipatteri oli, joiden vahvuudesta ei ole tarkempia tietoja.

Kun kaleerilaivaston ensimmäiset laivat tulivat Helsingin edustalle, ne valtasivat kovan vastarinnan jälkeen sataman edustalla olevan kauppalaivan. Maihinnousuyritys Katajanokalla torjuttiin ja siinä venäläiset kärsivät tappioita. Puolustajista haavoittui neljä miestä. Saman päivän iltana saapui muutama kymmenen venäläisalusta, joissa tsaari oli mukana ja ankkuroi Susisaaren luo. Seuraavan päivän venäläiset käyttivät laivastonsa kokoamiseen ja varsinainen taistelu alkoi vasta sitä seuraavana päivänä. Tulitus molemmin puolin oli kiivasta, mutta venäläiset eivät tuulen takia päässeet maihin. Seuraavana päivänä yksi venäläisten laivasto-osastoista kiersi Helsinginniemen ja nousi maihin Hietalahdessa. Toinen osasto nousi maihin Katajanokalla. Siellä ensimmäisenä eteni Prebrazenskin kaarti. Joukot etenivät kaupunkiin, joka oli liekeissä. Tämän jälkeen Helsingin puolustaminen oli mahdotonta. Armfelt päätti poistua kaupungista, josta asukkaat olivat poistuneet jo aiemmin. Kaupunki sytytettiin monesta kohdasta palamaan. Palossa tuhoutui myös kruununmakasiinin mukana 2000 tynnyriä viljaa. Perääntyjät hävittivät sillat matkan varrella. Viimeinen ottelu käytiin Vanhankaupungin koskella viitisen kilometriä kaupungista koilliseen takaa-ajajien pysäyttämiseksi.

Lybecker oli kuultuaan hyökkäyksestä määrännyt Hämeen läänin jalkaväkirykmentin marssimaan kohti Helsinkiä. Lybecker kohtasi 11. päivä kaupungista perääntyvän Armfeltin Vanhankaupungin kohdalla. Seuraavan päivän aamuna Ruotsin laivasto tuli Kruunuvuoren selälle. Jos se olisi tullut vuorokautta tai kahta aikaisemmin, tsaarin laivasto olisi ollut suuressa vaarassa. Venäläiset olivat ehtineet siirtää eskaaderinsa idemmäksi. Kun Ruotsin sotalaivat purjehtivat nykyisestä Kustaanmiekan salmesta, niin samanaikaisesti viimeiset kaleerit soutivat Hevossalmesta kohti Porvoota.

Lähdeluettelo:

  1. Roudasmaa, Stig: Pohjan Prikaatin historia 1626 - 1983
  2. Kankaanpää, Matti J.: Suuri Pohjansota Iso viha ja Suomalaiset, 2001

Sivua päivitetty 12.03.2008

pekka.hiitola@elisanet.fi