Pohjan Prikaati  | Perinnejoukot | Pohjan Prikaatin Kilta | Linkit

Käkisalmen piiritys ja valloitus 16.10. - 05.11.1580

Käkisalmen päällikkönä oli venäläinen Attalyk Kvasnin (Attaluik Ovassnin). Puolustajien lukumäärästä ei ole tietoja, mutta se lienee ollut 1000 - 2000 miehen välillä. Vain päälinnake pikku saaressa oli jo 1300 luvulla varustettu kivimuurein. Kaupunkisaaren suojana oli multa- ja puuvarustuksia eikä Vuoksen rannoilla olevissa esikaupungeissa ollut niitäkään. Vaikka linnan sijainti oli hyvä, se ei ollut ajanmukaisesti varustettu.

Viipuriin ja Olavinlinnaan oli koottu sotaväkeä Ruotsista ja Suomesta, minkä lisäksi aseisiin kutsuttiin talonpoikia, "mies talosta" Suomen Karjalasta ja Savosta. Yhteensä saatiin kokoon noin 6500 jalkamiestä, 1500 ratsumiestä sekä jonkin verran tykistöä (122 miestä) ja laivaväkeä (237 miestä). Näihin joukkoihin liittyi Tallinnasta Hans Wachtmeister ja hänen lippueensa saksalaisia ratsumiehiä. Joukkojen ylipäällikkö oli Pontus de la Gardie, Ekholmenin vapaaherra ja ritari, ja hänen avukseen määrättyjä luutnantteja ja päälliköitä olivat Hermann Fleming Louhisaaren kartanosta, Jurgen Boije Gennäsistä ja Kaarle Henrikinpoika Horn Kankaisista.

Ratsuväki muodostui seitsemästä lipustosta, joista kolme suomalaisia:

 Jalkaväkeä oli kaksitoista lippukuntaa, joista suomalaisia kuusi:

Päävoimat lähtivät liikkeelle Viipurista ja saapuivat lokakuun 26. päivänä Käkisalmen edustalle. Silloin ei vielä joukot, jotka oli lähetetty Savonlinnasta, olleet saapuneet perille.  Odottaessaan lisäjoukkoja ylipäällikkö rakennutti puuvarustuksia ja sulkuja sekä hinautti Vuokseen veneitä ja lotjia kaupungin saartamiseksi myös vesitse. Ruotsalaiset tiesivät hyvin ja olivat saaneet aikaisemmin monesti kokea, että järeillä tykeillä ei kaupungille mahdettaisi mitään, sillä se sijaitsee voimakkaiden ja vuolaina virtaavien jokien välissä ja oli varustettu rynnäköitä vastaan lujin vallituksin ja linnakkein, ja siksi ruotsalaiset aikoivatkin nyt kokeilla, miten he onnistuisivat kaupungin valtauksessa , jos he käyttäisivät pelkästään tulisina hehkuvia rautakuulia. Olavinlinnasta lähteneet joukot saapuivat paikalle marraskuun 4. päivänä, jolloin kaupunkia alettiin pommittaa hehkuviksi kuumennetuin rautakuulin. He saivatkin näillä ammuksillaan nopeasti koko kaupungin syttymään tuleen. Paloa oli mahdotonta saada sammumaan, ja monet venäläiset miehet ja naiset syöksyivät silloin veteen ja hukkuivat, ja ruotsalaiset tappoivat ja löivät kuoliaaksi syntyneessä sekasorrossa yli kaksi tuhatta venäläistä. Myös Käkisalmen linna oli rakennettu puusta, ja se sijaitsi pienen matkan päässä kaupungista. Kun linnan voivodi näki, kuinka väkevästi ja päättäväisesti ruotsalaiset toimivat, joutui hän pelon valtaan ja luovutti linnan Ruotsin kuninkaalle sillä ehdolla, että hän  ja koko hänen varusväkensä saivat lähteä vapaasti Venäjälle.

Seuraukset

Käkisalmen miehitysväeksi jätettiin lähes yksinomaan suomalaisia joukkoja, sillä ruotsalaiset eivät olleet halukkaita palvelemaan Venäjän linnoissa. Linnan päällikötkin olivat yleensä suomalaisia upseereita. Linnoitusta ryhdyttiin heti lujittamaan ja seuraavina vuosina sinne kuljetettiin ympäristöstä runsaasti hirsiä, lautoja, rakennuskiviä, tiiliä ja kalkkia rakennustöitä varten. Ruotsin hallussa oli aluksi vain Käkisalmen lähin ympäristö. Vasta seuraavana kesänä ryhdyttiin vakavasti laajentamaan miehitysaluetta, kun kesäkuussa vallattiin parin silloisen peninkulman päästä Pärnän kartano sekä nelisenkymmentä kylää, jotka kaikki olivat autioina. Samana vuonna lienee koko Käkisalmen eteläinen lääni joutunut Ruotsin haltuun ja miehitysaluetta laajennettiin myös pohjoiseen.

Lähdeluettelo:

  1. Roudasmaa, Stig: Pohjan Prikaatin historia 1626 - 1983
  2. Petander C-B, J. Anteckningar om österbottniskt fotfolk före år 1625, Österbotten 1964
  3. Russow, Balthasar: Liivinmaan kronikka  - 1584 -
  4. Kirkinen Heikki: Karjala Taistelukenttänä
  5. Tawastsjerna, Werner: Pohjoismaiden viisikolmattavuotinen sota
  6. Grotenfelt, K: Eräs samanaikuinen kertomus Käkisalmen valloituksesta v. 1580, Historiallinen arkisto XIX.1, 1905

Sivua päivitetty 12.03.2008

pekka.hiitola@elisanet.fi