Kustaa II Adolfin sotatoimisuunnitelma oli laadittu mahdollisimman nopeaa ratkaisua silmällä pitäen. Hyvin todennäköistä on, että aluksi hänen aikomuksenaan oli kuljettaa armeijansa Veikselin länsipuolelle Dirschaun kautta, jossa silta oli parhaillaan tekeillä. Sieltä olisi hyökkäys Käsemarkiin varustusta vastaan pakottanut danzigilaiset perääntymään. Esteenä olisi kuitenkin saattanut olla Koniecpolskin armeija marssitien länsipuolella, joten sen kanssa olisi voitu joutua pitkällisiin taisteluihin. Niihin ei kuitenkaan haluttu joukkoa tässä vaiheessa sitoa, koska oli saatu tietoja Elbingin epäluotettavuudesta sekä puolalaisten joukkojen keskityksestä Wormdittiin eversti Kazanowskin johdolla. Kustaa II Adolf siis päätti lyhentää retkeä mahdollisuuksien mukaan.

Sotaneuvottelussa 20.5. ei voinut olla valittavana montakaan vaihtoehtoa. Kun joukot oli jo keskitetty Danziger Hauptin kohdalle, eivät pitkät kiertotiet enää  tulleet kysymykseen. Neuvottelujen tuloksena oli päätös tehdä 22.-23.5. välisenä yönä rintamahyökkäys veneillä Veikselin yli Käsemarkin skanssia vastaan. Axel Oxenstierna kertoo tätä päätöstä tehtäessä otetun huomioon vihollisen heikkous sekä linnoitteiden keskeneräisyys, jolloin danzigilaisten joukot olivat lyötävissä ja tykit valloitettavissa. Samoin ei olisi vaaraa sitoutua pitkäaikaiseen taisteluun vaan ratkaisu saataisiin välittömästi.  Käytettävissä oli ainakin 24 venettä , joilla kullakin voitiin kuljettaa enemmän kuin 50 miestä. Kukin hyökkäysporras määrättiin 1200 miehen vahvuiseksi. Ensimmäiseen hyökkäysportaaseen, jonka tehtävänä oli sillanpääaseman valtaus, määrättiin kreivi von Thurn oikean ja Johan Banér vasemman siiven päälliköksi. Kumpikin sai komentoonsa kolme 200 miehen vahvuista ruotsalaisista ja värvätyistä rykmenteistä valittua musketööriosastoa, jotka yksi toisensa perään  neljällä veneellään ylittäisivät joen. Ensimmäinenkin hyökkäysporras siis tosiasiassa jakaantui kuuteen ryhmään, jotka oli järjestetty rannalle vierekkäin ja joiden ilmeisestikin oli ylitettävä joki samassa järjestyksessä niin, että ensin lähtisi vesille eniten virran alajuoksulla oleva neljän veneen ryhmä ja sitten seuraava jne. Tästä menetelmästä saatettiin laskea olevan sen edun, että eri ryhmien veneet eivät pääsisi törmäämään toisiinsa. Kun ensimmäinen hyökkäysporras olisi vallannut asemat joen takana, seuraisi toisena portaana kuninkaan itsensä johdolla 1000 keihäsmiestä ja 200 musketööriä. Kolmantena portaana kuljetettaisiin Äke Tottin neljä ratsukomppaniaa, joiden tehtävänä tuli olemaan jalkaväen lyömän vihollisen takaa-ajo. Ensimmäisen portaan kummankin siiven johtajille määrättiin varamiehet, mutta sitä mahdollisuutta ei otettu huomioon, että operaation johtajaakin saattaisi kohdata onnettomuus.

Hyökkäys 22. - 23.5.1627

Ryhmittyminen valmiusasemiin tapahtui suunnitelman mukaisesti, ja kello 0100 yöllä lähtivät von Thurnin ensimmäiset veneet liikkeelle. Kaksi niistä tarttui  kiinni joihinkin joessa olleisiin mahdollisesti Danziger Hauptin niemen kärjen lujittamiseksi lyötyihin paaluihin, ja nähtävästi silloin syntyi melua, joka herätti danzigilaiset toimintaan. Yllätysetu oli siis menetetty. Vastapäiseltä rannalta avattiin kiivas tuli ja se hermostutti sotamiehiä niin, että muutamia veneitä ei ohjattu suoraan joen poikki, vaan niitä alettiin soutaa vastavirtaan. Sen seurauksena myöhemmin rannalta lähteneet törmäsivät virran suuntaisesti kulkeviin. Hämärässä syntyi yleinen sekasorto ja yli pääsi vain pari venettä. Kun Kustaa II Adolf melusta kuuli epäjärjestyksen syntyneen, hän lähti itse pienellä veneellä  joelle ottamaan selvää tilanteesta sekä palauttamaan järjestystä, mutta sai musketinkuulan vatsaansa ja antoi silloin yleisen peräytymiskäskyn.

Koko operaatio oli epäonnistunut. Mieshukka oli noin 20 kaatunutta ja 40 - 50 haavoittunutta. Kustaa II Adolfin haava osoittautui vaarattomaksi ja hän toipui siitä muutamassa päivässä.

Uusi suunnitelma

Tällä välin oli silta Dirschaun luona saatu valmiiksi, ja Kustaa II Adolf päätti jatkaa operaatiota sen kautta Käsemarkin skansseja vastaan. Nähtävästi hän oli tullut siihen käsitykseen, että Braunsbergin suunnalta ei mikään välitön vaara uhkaisi tukialuetta. Armeija marssitettiin Dirschaussa Veikselin yli ja sijoitettiin kaupungin edustalle rakennettuun kenttävarustukseen.

Hyökkäys 2.7. - 4.7.1627

Marssi Dirschausta Veikselin länsirantaa alas Käsemarkiin alettiin 2.7. Kustaa II Adolf otti retkelle mukaansa "puolet armeijasta", johon kuului koko ratsuväki. Varmasti tiedetään Alexander von Essenin rykmentin ja Åke Tottin ratsukomppanioiden olleen mukana.

Jo 2.7. Kustaa II Adolf saartoi danzigilaisten eteläpuoleisen pienemmän skanssin, ajoi tykkinsä asemiin sen läheisyyteen ja alkoi pommituksen. Kuningas itse kuitenkin vakuuttaa, että saartoa ei toimitettu heti alussa, jotta danzigilaiset eivät peräytyisi, ja että tyydyttiin ampumaan ainoastaan häirintää siihen asti kunnes kaikki peräytymistiet olisi miehitetty. Seuraavana päivänä pommitus jatkui, eikä puolustajien taholla tehty juuri mitään. Suuremmassa skanssissa ollut Danzigin sotapäällikkö eversti Lisemann lähti 4.7. neljän komppaniansa kanssa pakoon ja antoi jo saarretun pienemmän skanssin  varuskunnalle merkin  noudattaa esimerkkiä. Lisemannin pako oli siinä määrin perustelematon teko, että puolalaiset pitivät häntä petturina.

Kun Kustaa II Adolf huomasi danzigilaisten irrottautumisen, määräsi hän von Thurnin ja Alexander von Essenin rykmentteineen takaa-ajoon. Nämä saivatkin noin 90 vankia, mutta pääosa Lisemannin miehistä pääsi peräytymään Danzigiin. Kun pienemmässä skanssissa olleet kaksi komppaniaa valmistautuivat murtautumaan ulos, komensi Kustaa II Adolf väkensä rynnäkköön, jolloin varuskunnan jäännösten oli antauduttava. Skansseista saatiin melkoinen sotasaalis.

Seuraukset

Tehokas takaa-ajo ja Danzigin piiritys ei kuitenkaan ollut mahdollista, koska Koniecpolski oli vuorostaan ottanut aloitteen käsiinsä. Saman aikaisesti Brandenburgin vaaliruhtinas oli taipunut luovuttamaan osan joukoistaan Koniecpolskin käyttöön.  Tämän uhan rinnalla jäi Käsemarkin skanssien valtaaminen vähäarvoiseksi osamenestykseksi.