Pohjan Prikaati  | Perinnejoukot | Pohjan Prikaatin Kilta | Linkit

Lundin taistelu 4.12.1676

Taistelun alkutilanne

Ruotsin ja Tanskan armeijat olivat leiriytyneet  Lundin kaupungin pohjoispuolelle Löddejoen molemmin puolin, ruotsalaiset joen pohjois- ja tanskalaiset sen eteläpuolelle, etäisyys leiristä toiseen oli noin 5 kilometriä. Ruotsin armeijaa johti kuningas Kaarle XI. Taistelujärjestyksen kummankin siiven  ratsuväki käsitti 9 eskadroonaa, keskustassa oli 6 eskadroonaa ja 10 pataljoonaa jalkaväkeä yhteensä siis kahdessa treffenissä 44 eskadroonaa ja 10 pataljoonaa. Kaikkiaan oli Ruotsin armeijassa noin 7000 miestä. Tanskan armeijaa johti nimellisesti kuningas Kristian V, mutta todellisuudessa hänen kenraalinsa. Oikean siiven ratsuväkeä oli 25 eskadroonaa, vasemman siiven 22, keskustassa oli 18 pataljoonaa jalkaväkeä, eli yhteensä siis 47 eskadroonaa ja 18 pataljoonaa, koko vahvuuden ollessa 11000 miestä. Ratsuväki oli kummallakin puolella suunnilleen yhtä vahva, mutta jalkaväen osalta tanskalaisilla oli huomattava ylivoima, 5800 miestä ruotsalaisten 1650 vastaan.

Ruotsin armeijan huoltotilanne oli huolestuttava. Oli puutetta kaikista tarvikkeista muonasta lähtien, myös armeijan terveystilanne oli huono. Kaarle XI oli näin ollen valittavanaan vain kaksi mahdollisuutta, joko lähteä kokonaan pois taistelematta tai pyrkiä taistelun avulla saamaan huoltoon parannusta. Joulukuun 3. päivänä 1676 Lundin kaupungin pohjoispuolella oleva Löddejoki oli jäätynyt niin hyvin, että se kannatti armeijan, ja seuraavana yönä ruotsalaiset ylittivät sen. Armeija marssi kahtena vierekkäisenä kolonnana treffenien marssiessa rinnakkain. Ensimmäisenä marssi oikean siiven ratsuväki, sitä seurasi keskusta ja viimeisenä marssi vasemman siiven ratsuväki.  Vasta kun ruotsalaiset olivat päässeet yli, toimitettiin tanskalaisten leirissä hälytys. Ruotsin armeija eteni Lundin tasankoja kohti, missä armeijat kohtasivat 4. joulukuuta aamuhämärissä.

Taistelun ensimmäinen vaihe

Eteläsiipien taistelu kello 0830 - 1030

Tanskalaisten vasemmalla siivellä oleva ratsuväki hyökkäsi nopeasti, jopa niin nopeasti,  että se menetti yhteyden lukuisaan tanskalaiseen jalkaväkeen. Ruotsalaisten oikea siipi joutui kovaan paineeseen, ja vasta ruotsalaisten vastahyökkäys Tanskan ratsuväen kylkeen sai tanskalaiset antamaan periksi. Kuningas Kaarle XI, joka johti ruotsalaisten oikean siiven ratsuväkeä, lähti tanskalaisia ajamaan vieden mukanaan suurimman oikean siiven ratsuväestä.

Keskustojen taistelu kello 1030 - 1230

Keskustojen taistelu jäi ratkaisemattomaksi. Ruotsalaisten vähälukuinen jalkaväki pystyi tällaiseenkin tulokseen lähinnä siksi, että sen tueksi oli jäänyt 4 eskadroonaa eteläsiiven ratsuväkeä ja että sillä itselläänkin oli mukanaan 6 eskadroonaa. Todennäköisesti juuri ratsuväen suorittamat hyökkäykset tanskalaisten jalkaväen selustaan ja rintamassa oleviin aukkopaikkoihin vaikuttivatkin ratkaisevimmin taistelun pysymiseen tasapainossa. Taistelun päätyttyä asemat olivat jokseenkin ennallaan, vaikkakin ruotsalaisten oli ollut vetäydyttävä jonkin verran taaksepäin pääasiassa pohjoissiiven tilanteen takia.

Pohjoissiipien taistelu kello 1100 - 1200

Pohjoissiivellä ruotsalaiset kärsivät perusteellisen tappion. Ruotsalaisten kehittyminen taisteluun tapahtui hitaasti, ja käyttäen näin syntynyttä sekaannusta hyväkseen tanskalaisten onnistui  saartaa molemmat siivet. Ruotsalaiset välttivät kuitenkin täydellisen tuhon, ja pohjoissiiven lyötyjen jäännösten onnistui pelastautua keskustan turviin. Tanskalaiset päästivät kosketuksen katkeamaan peräytyviin osiin.

Taistelun toinen vaihe

Kello läheni yhtä päivällä, ja seurasi tunnin tauko ennen kuin taistelu jatkui. Nyt ruotsalaisten oikea  siipi alkoi kuitenkin perääntyä ja myös keskusta petti. Ruotsalaiset olivat vetäytyneet Lundin kaupungin pohjoisreunaan ja muodostaneet siellä uuden rintaman pohjoista kohti, tanskalaisten lopullinen voitto näytti lähestyvän. Tässä tilanteessa paikalle ilmestyi taas  Ruotsin ratsuväki (9 eskadroonaa), joka aamupäivällä oli saanut voiton tanskalaisten vasemmasta siivestä ja ajanut sitä takaa. Näin se oli joutunut kauas taistelukentältä, mutta eskadroonat palasivat nyt Kaarle XI:n johdolla, ja liittyivät taisteluun juuri ennen kuin tanskalaiset aloittivat loppuhyökkäyksensä. Vahvoja tanskalaisia ratsuväkijoukko-osastoja pantiin selkään hyökännyttä ruotsalaista ratsuväkeä vastaan estämään Ruotsin voimien yhdistyminen. Hyvin koossa pysynyt ruotsalainen ratsuväki pystyi kuitenkin murtautumaan tanskalaisten rivien läpi ja liittymään muuhun ruotsalaiseen armeijaan. Yhdistyneet joukot saarrostivat tanskalaiset, minkä jälkeen Tanskan armeijan rivit hajosivat, kun joukot antautuivat tai pakenivat.

Taistelussa kaatui 6000 - 6500 tanskalaista ja 2500 - 3000 ruotsalaista.

Sivua päivitetty 12.03.2008

pekka.hiitola@elisanet.fi