Pohjan Prikaati  | Perinnejoukot | Pohjan Prikaatin Kilta | Linkit

Narva 4. - 6.9.1581

4.9.1581 alkoivat ruotsalaiset ampua Narvaa kolmesta suunnasta kahdellakymmenelläneljällä raskaalla kaksois- ja puolikartaunitykillä, jotka olivat niin järeitä ja raskaita, että kaikki Narvassa  olleet ja sinne monista eri maista tulleet sotilaat myönsivät , etteivät olleet koskaan ennen koko elinaikanaan nähneet yhdelläkään herralla tai ruhtinaalla sellaisia tykkejä. Kun ruotsalaiset olivat ampuneet taukoamatta kaksi päivää ja yötä ja linnan yli kolme syltä paksut muurit olivat sortuneet ja murtuneet, valmistauduttiin väkirynnäkköön. Ensin kuitenkin esitettiin kaupungille hyväntahtoinen kehotus antautua, mutta Narvan venäläiset eivät suostuneet siihen. Silloin antoi herra Pontus de la Gardie sekä palkkasotilaille että ratsumiehille, niin laivojen miehille kuin kaikille muillekin halukkaille vapaat kädet käydä rynnäkköön, ja jos he Jumalan avulla valloittaisivat kaupungin, olisi kaikki Narvasta löytyvä omaisuus 24 tunnin ajan heidän vapaasti ryöstettävänään, ja kaiken sen , mitä kukin sinä aikana pystyisi hankkimaan saaliikseen, sen jokainen saisi pitää itsellään. Kaikki olivat heti valmiina tähän ja laittoivat itsensä ilomielin kuntoon rynnäkköä varten aivan kuin olisivat olleet lähdössä tansseihin. Myös  kaikki kapteenit, joukkojen komentajat ja päälliköt olivat valmiina ryhtymään rynnäkköön, ja niin ruotsalainen kuin saksalainenkin ratsuväki varustautui hyökkäämään ja valitsi keskuudestaan päällikön ja lipunkantajan, jotka johtaisivat heitä. Päälliköksi valittiin Schweder Lundista, ja rynnäkköä kiihkeästi odottavien ratsumiesten lipunkantajaksi valittiin Asmus von der Salzwedel, ja nämä kaksi johtivat sitten ratsumiehensä pelottomasti ja urheasti taisteluun ruotsalaisen ja saksalaisen jalkaväen ja sen päälliköiden ja lipunkantajien rinnalla. Kun rynnäkköön käytiin sitten täyttä vauhtia, ei kaikki sujunut aluksi aivan vaivoitta ja vastuksitta, vaan Jurgen Veltzkow, saksalaisen jalkaväen lipunkantaja, ja Asmus von der Salzwedel, ratsumiesten lipunkantaja, sekä joukko jalkamiehiä ja ratsuväkeä kaatui rynnäkössä. Lopulta ruotsalaiset kuitenkin pääsivät voitolle ja tunkeutuivat heti ensimmäisellä yrityksellä Narvaan. Kun he valtasivat puolustustornit, jotka oli rakennettu aivan muurin viereen, he huomasivat heti, että puolustustornit ja alas kaupunkiin vievät  portaat oli Jumalan johdatuksesta rakennettu heidän kannaltaan erittäin edullisiin kohtiin. Niin käytiin Narvassa tappo- ja surmatyöhön, jossa ei annettu armoa nuorille eikä vanhoille. Itse venäläisetkin tunnustivat, että silloin surmattiin kaksi tuhatta streltsiä eli hakapyssymiestä, kolme sataa pajaria eli junkkeria palvelijoineen, tuhatkunta miestä ja lisäksi vielä venäläisiä porvareita, kaupungin asukkaita ja heidän vaimojaan, lapsiaan ja palvelusväkeään eli kaiken kaikkiaan yli seitsemän tuhatta ihmistä.

Rynnäkköön juoksi mukaan myös muutamia Rakveren ja Padisen venäläisiä, jotka olivat pysyneet uskollisina Ruotsin kuninkaalle, ja nämä kohtelivat omia maanmiehiään ja verisukulaisiaan vielä paljon pahemmin ja julmemmin kuin ruotsalaiset ja saksalaiset sotilaat.

Lähdeluettelo

  1. Roudasmaa, Stig: Pohjan Prikaatin historia 1626 - 1983
  2. Petander C-B, J. Anteckningar om österbottniskt fotfolk före år 1625, Österbotten 1964
  3. Russow, Balthasar: Liivinmaan kronikka  - 1584 -

Sivua päivitetty 12.03.2008

pekka.hiitola@elisanet.fi