Pohjan Prikaati | Perinnejoukot | Pohjan Prikaatin Kilta | Linkit
Riika odotti apua Ruotsista, jossa sitä kovasti pohdittiin. Vaikka tanskalaiset oli lyöty jo talvella Helsingborgissa, niin autettavia kohteita oli useampia, Riian ohella myös Viipuri.
Kun Clodt sai 10.6. tietää, että Neumundessa olevat sotalaivat olivat nostaneet ankkurinsa ja suuntasivat kurssinsa ylös jokea, hän kiiruhti linnaan saadakseen toimintaohjeita. Stromberg totesi vain, että tarvittavat käskyt on jo annettu. Paras paikka seurata laivojen etenemistä oli Sitadellin Königs-Thor. Jännitys säilyi katsojien keskuudessa niin kauan kuin tykkituli jatkui, mutta kun laivat kääntyivät takaisin, toivo ja ilo sammuivat. Parempaa pelastusyritystä ei tullut.
Alkoi levitä huhuja, että rutto oli levinnyt kaupunkiin. Vaikeita tarttuvia tauteja kuten pilkkukuumetta oli ollut liikkeellä jo maaliskuusta alkaen ja vaatinut tuhansia uhreja. Kobesberget oli jo niin täyteen haudattu, ettei sinne enää voitu haudata. Päivittäin kuoli sata ja enemmänkin, ja monet jäivät kaduille makaamaan. Nyt puhkesi lisäksi rutto. Kaduille jääneitten ruumiitten määrä kasvoi. Pommitus oli ollut 10 päivää niin kiivas, että se esti sairaitten hoitamisen ja kuolleitten hautaamisen.
Saatuaan esikaupungit haltuunsa venäläiset olivat rakentaneet kolme uutta patteristoa, yhden Helmershofin, toisen Rauensportin ja kolmannen Johannesportin luo. Niissä oli 14 mörssäriä, joista kolme oli 360- ja yhdeksän 200-naulaista. Venäläiset odottivat syystä, että pommitus tehoaisi nopeasti. Uusien patterien teho oli moninkertainen Kobronin patteristoon nähden.
Scheremetiev lähetti 11. kesäkuuta rumpalin viemään viestiä Strombergille. Tämä kutsui seuraavana päivänä ylimmät upseerit, ritariston ja aateliston sekä maistraatin ja porvariston kokoukseen linnaan. Hän luki näille lähetetyn kirjelmän, jossa sanottiin, että tähän asti kaupunkia oli pommitettu muutamilla pommeilla, mutta nyt tsaarilta on tullut käsky pommittaa täydellä teholla. Scheremetiev tarjosi mahdollisuutta antautua. Kirjeessä sanottiin, että Viipurikin oli jo antautunut eikä apua Ruotsista voinut tulla. Varuskunnassa oli vielä 4000 miestä, mutta vain puolet näistä olivat nälän tai sairauksien takia taistelukelpoisia. Päätökseksi tuli, että pyydettäisiin lisää vastausaikaa. Tällä viestillä rumpali lähetettiin takaisin. Aselepo annettiin kesäkuun 15. päivään, jolloin vastauksen oli tultava.
VALMISTEILLA.....
Sivua päivitetty 12.03.2008