Pohjan Prikaati | Perinnejoukot | Pohjan Prikaatin Kilta | Linkit
Lähtö Ossa-joen leiristä tapahtui aamulla 14.9. ja marssi suunnattiin Rehdenin kaupungin ohi Strasburgiin, jonka edustalle saavuttiin 17.9. Matkalla oli jouduttu ainoastaan mitättömään kahakkaan Rehdenin linnasta kuormaston kimppuun hyökänneiden kasakoiden kanssa. Kaikki oli siis tähän saakka mennyt hyvin, mutta nyt alkoi pettymysten ja vaikeuksien vuoro. Kun Kustaa II Adolf oli laskenut voivansa kahdessa päivässä vallata Strasburgin, huomattiin se niin hyvin varustetuksi, että piiritys saattaisi kestää kaksikin viikkoa. Kaupungin puolustajat olivat sytyttäneet muurin ulkopuolella olevan esikaupungin palamaan vaikeuttaakseen piirittävän armeijan majoitusta. Vähintään yhtä suuri pettymys oli se, että Strasburgin tienoilta ei vastoin odotuksia ollut saatavissa elintarvikkeita. Se nähtiin jo 18.9., kun muonaa hakemaan lähetetty Didrik von Falkenberg palasi retkeltään Neumarkiin, Drewenz-joen yläjuoksulle, takaisin tyhjin käsin. Puolalaiset olivat ryhtyneet järjestelmällisesti tyhjentämään Kulmin hiippakuntaa ja katkaisemaan kaiken jälkikuljetuksen vastustajansa leiriin. Marienburgin - Graudenzin välillä liikkui puolalaisia partioita, jotka kaappasivat kaikki lähetykset. Joukko Kustaa II Adolfin ja sotamarsalkka Herman Wrangelin kirjeitä joutui tällöin vääriin käsiin, mutta kun tänä aikana salakirjoitusten ratkaisua ilman avainta ei kyetty suorittamaan, ei Koniecpolski niistä paljonkaan hyötynyt.
Pettäväksi osoittautui myös se, että hyökkäys Strasburgiin pakottaisi Koniecpolskin kenttätaisteluun. Neuenburgin valtaus oli tapahtunut yllätyksenä ja niin paljon kuin se Koniecpolskia harmittikin, ei hän muuttanut taktiikkaansa, vaan edelleen väijyi vastustajansa päävoimia. Kun Koniecpolski sitten sai tiedon lisäjoukkojen saapumisesta Ossa-joen leiriin, täytyi hänen todeta omasta armeijastaan olevan enää jäljellä vain puolet, koska eri puolille oli lähetetty välttämättömät miehitysjoukot. Rahaakaan Koniecpolski ei ollut saanut riittävästi, minkä vuoksi ulkomaisen palkkaväen keskuudessa alkoi esiintyä paljon tautitapauksia ja puolalaisia taas karkasi. Hetmannilla oli kuitenkin niin suuri henkilökohtainen joukkoihinsa, että hän vaikeuksista huolimatta kykeni pitämään parhaan osan armeijastaan täydellisesti otteessaan. Hän aavisti Kustaa II Adolfin lisäjoukkoja saatuaan hyökkäävän Drewenz-joelle, todennäköisimmin Strasburgiin, ja 13.9. Koniecpolski lähetti sinne 100 rakuunaa ja kasakkalispuston. Jo aikaisemmin Koniecpolski oli järjestänyt Neumarkin varuskunnaksi yli 200 miestä rakuunoita ja jalkaväkeä. Kun sitten Kustaa II Adolf purki leirinsä ja lähti liikkeelle 14.9., Koniecpolski päätti edelleen välttää ratkaisutaistelua ylivoimaisen vihollisen kanssa ja lähetti ainoastaan kevyttä ratsuväkeä häiritsemään sitä yöllä ja jokien ylityspaikoilla. Kaikki vangit ilmoittivat Kustaa II Adolfin pyrkivän Drewenz-joelle, mutta toisten tiedonantojen mukaan tavoitteena oli Thorn ja toisten mukaan taas Strasburg. Jätettyään Graudenziin puolustuskykyisen varuskunnan Koniecpolski lähti liikkeelle 15.9. Thornin ja Strasburgin välissä olevaa Golubia kohden ja saapui Sluszowan kylään 17. tai 18.9. Sieltä Koniecpolski lähetti Strasburgiin lisäjoukkoja yhden ratsulipuston ja 150 rakuunaa sekä ampumatarvikkeita, mutta tämä apu saapui liian myöhään. Juuri ennen piirityksen alkamista oli kaupunkiin ehtinyt Puolasta jokin määrä jalkaväkeä, joten Koniecpolskilla oli syytä olettaa kaupungin kykenevän puolustautumaan. Voidakseen sopivassa tilanteessa sekaantua asioiden kulkuun Koniecpolski piti joukkonsa Drewenz-joen pohjoispuolella, mutta niin etäällä Strasburgista, ettei Kustaa II Adolf voisi hyökätä hänen kimppuunsa muuten kuin lopettamalla piirityksen.
Kustaa II Adolf sai 19.9. valmiiksi sillan Drewenz - joen yli ja kaupungin täydellisesti saarretuksi. Koniecpolskin yritys estää sillan rakentaminen myöhästyi. Vasta valmistumista seuraavan päivän iltana Koniecpolski lähetti ratsumestari Suliszowskin muutamien lipustojen kanssa Drewenz-joen taakse keskeyttämään sillan rakentamisen ja samalla antamaan tukeaan 200 musketöörille, joilla oli käsky pyrkiä kaupunkiin varuskunnan vahvennukseksi. Suliszowski kuitenkin joutui aivan toiselle suunnalle. Kustaa II Adolf oli heti Strasburgin sillan valmistuttua lähettänyt everstiluutnantti Zakarias Paulin 600 ratsumiehen kanssa ryöstöretkelle etelään Strzygan kaupungin suuntaan. Everstiluutnantti Paulin osasto etenikin sen eteläpuolelle Rypinin kaupungin luokse. Suliszowski lähti, nähtävästikin poiketen hetmannin ohjeista, hätyyttämään Paulin osastoa, mutta kaatui itse ensimmäisessä hyökkäyksessä ja hänen komppaniansa menetti lippunsa. Everstiluutnantti Pauli toi leiriin 600 nautaa. Puolalaisten yritys avustaa Strasburgia oli peruuttamattomasti epäonnistunut. Seuraavana päivänä von Falkenberg johti 20 komppaniaa ratsuväkeä ja 1000 musketööriä Rypinin kaupungin eteläpuolelle Sierpcan kaupungin luokse, josta laskettiin olevan ainoastaan 13 peninkulmaa Varsovaan. Samaan aikaan oli Strasburgin piiritys tarmokkaasti käynnissä. Jo 21.9. yritettiin ensimmäisen kerran räjäyttää miinalla muuriin aukko. Seuraavana päivänä Koniecpolski siirsi leirinsä lähemmäs kaupunkia Mszonowon kylään, mutta Kustaa II Adolf ei katsonut voivansa estää tätä sotaliikettä, koska paras osa armeijaa oli von Falkenbergin johdolla partioretkellä. Hän kyllä johti osan armeijaansa puolalaisten uuden leirin edustalle, mutta kumpikaan osapuoli ei uskaltanut hyökätä. Seuraavasta päivästä alkaen oli Koniecpolskin leiri jo niin hyvin varustettu, että ylivoimaisillakaan joukoilla ei olisi ollut viisasta hyökätä sen kimppuun. Mutta puolalainenkaan sotapäällikkö ei tahtonut laittaa kaikkea yhden kortin varaan, vaan odotti näännytystaktiikkansa heikentävän vihollista niin nopeasti ja tuntuvasti, että Strasburg saisi jäädä rauhaan. Kaupungin puolustusta johtavan ranskalaisen La Montagnen hermot eivät kuitenkaan kestäneet, kun muureihin alkoi ilmaantua aukkoja, vaan hän 24.9. aloitti antautumisneuvottelut ja 26.9. lopullisesti luovutti kaupungin Kustaa II Adolfille tingittyään joukoilleen vapaan pääsyn Koniecpolskin leiriin. Hetmanni katsoi antautumisen tapahtuneen aiheetta ja mestautti La Montagnen, mutta hänen täytyi itsensäkin myöntää, että sillä ei asian tilaa vähääkään parannettu.
Sivua päivitetty 20.03.2008