Pohjan Prikaati  | Perinnejoukot | Pohjan Prikaatin Kilta | Linkit

Vuonninen 07.07. - 10.07.1941

Eversti Malm sai 5.7. ryhmän komentajan käskyn vallata rykmentillään (JR 11 pois lukien II pataljoona) ja panssariosasto W:llä Vuonnisen tiehaaran ja pitää sen. Aajuolahti vallattiin poltettuna 5.7., Oinasniemi 6.7. ja purolinja 3 kilometriä Vuonnisesta etelään saavutettiin 7.7. viikon kestäneen raskaan etenemisen jälkeen. Panssariosasto W ei enää voinut maastovaikeuksien ja vaunujen korjaustarpeen vuoksi jatkaa Oinasniemeä pidemmälle.

Erittäin tärkeää oli saada nopeasti haltuun vihollisen sillanpääasemaan sisältyvä Vuonnisen solmukohta, jossa Juntusrannan - Lonkan suunnalta rakenteilla oleva uusi päähuoltotie ja Ryhmä F:n päävoimien etenemistie yhtyivät ja jonne lisäksi johti vesitienä käytettävissä oleva Kursmajoki.

Rasittavien ja tappioita tuottaneiden taisteluiden jälkeen aluksi vastaiskuja ja nopeita tuliylläkköjä suorittanut vihollinen pakotettiin luopumaan läntisestä Vuonnisesta, jonka se kuitenkin tuhosi samoin kuin sen pohjoispuolella olleet sillatkin. Osasto M:n kärjessä I/JR 11 tunkeutui kovassa tykistö- ja kranaatinheitin tulessa ensimmäisenä palavaan kylään 9.7. ja sen pohjoispuolella Kursmajoelle, jonka ensimmäinen ylitysyritys epäonnistui vihollisen tykistötulen tukeman vastaiskun vuoksi.

Seuraavana päivänä III/JR 11 saavutti, miinoitusten ja murrosten täyttämän maaston läpi edettyään, Vuonnisen joen länsirannan. Tätä ennen oli vihollisen 8.7. käydyn ankaran taistelun jälkeen ollut pakko luopua tukikohdastaan Osasto H:n edessä 6 km Vuonnisesta luoteeseen. Se vetäytyi kokonaan Kursmajoen pohjoispuolelle täältäkin 10.7. mennessä. Osasto H valtasi mm. 10 hevosta ajoneuvoineen, panssarintorjuntatykin, konekivääreitä sekä automaattiaseita.

Upseeripartio oli 9.-10.7. tiedustellut Ylä-Kuittijärven pohjoisrantaa aina Jyvälahden kylään saakka ja todennut sen miehitetyksi. Myös Vuokkiniemen idänpuoliset niemet oli tutkittu ja tavattu runsaasti metsiin paenneita siviiliasukkaita.

Ryhmä F:n ensimmäinen operatiivinen tavoite ja samalla vihollisen viivytysalueen takaraja oli täten 10.7. saavutettu. Päävoimien keskimääräinen etenemisnopeus oli ollut noin 10 kilometriä vuorokaudessa, joten joukot olivat sangen rasittuneita.

Taulukko1: Vuonnisessa kaatuneet JR 11:n sotilaat

Lähdeluettelo

1. Suomen sota 1941-1945 5.osa
2. Vuorio Anelma: Raatteen pataljoona
3. Hyvönen Osmo, Jorma Juho: Kenttätykistörykmentti 16 I Patteristo jatkosodassa 1941 - 44 historiikki

Sivua päivitetty 12.03.2008

pekka.hiitola@elisanet.fi