Pohjan Prikaatin Kilta | Pohjan Prikaati | linkit
Pohjan Prikaatin Killan järjestämä matka Karjalaan alkoi Oulun linja-autoasemalta tiistaina 12.6. klo 05.00. Kaikki matkalaiset olivat ajoissa paikalla. Limingasta mukaan nousi Benjamin Rontti. Matkamme jatkui Pulkkilan kautta edelleen Iisalmeen, jossa pidettiin kahvittelutauko. Seuraava pysähtymispaikka oli Joensuun lentoasema, josta poimimme mukaan Juhani Auttin. Seuraavaksi oli vuorossa pysähtyminen Joensuun rautatieasemalla. Sieltä mukaan tulivat Anssi Vuorenmaa sekä Marjatta ja Jouko Siira. Nyt joukko oli koossa ja valmis jatkamaan matkaa kohti tulevia tapahtumia.
Saavuttiin Niiralan raja-asemalle, josta päästiin jatkamaan matkaa kello 1140 Pälkjärven ja Ruskealan kautta Ryttyyn. Ajettiin Läskelään, josta sitten Suistamoon, Leppäsyrjään ja edelleen Murheenristin muistomerkille Lemetin mottialueelle. Pysähtymisen jälkeen matkaa jatkettiin hiekkapohjaista tietä kohden Suistamoa, Roikonkoskea ja Loimolaa. Kello 1730 saavuttiin Kollaanjoen taistelualueelle. Muistomerkillä vietettiin hetki sekä tutustuttiin itse Kollaanjokeen, joka vähävetisenä virtaili verkalleen. Joki sai alkunsa pienehköstä järvestä. Sillan jälkeen se jatkui hyvin kapeana uomana kohden rautatietä. Kuuluisa Talvisodan taistelualue oli nyt rauhallinen, metsittynyt ja siellä metsän linnut soittelivat omia säveliään. Ei näkynyt metsänvartijan taloa eikä Marokon kauhua, Aarne Juutilaista. Ylitettiin Piitsjoki. Kohta oltiin harmaan Suojärven kaupungin laitamilla ja samantien ajettiin sen ohitse. Suojujoen ylityksen jälkeen oli Veskelyksen kylä. Seuraavaksi edessä häämötti suuri, huikaisevan kaunis Säämäjärvi ja sen rantamailla Jessoilan kylä. Ajon aikana sateli osin aika runsaastikin. Tiestö parani jo Piitsjoelta alkaen. Tie suojärveltä johti Petroskoissa aivan rautatieaseman läheisyyteen, josta sitten jatkettiin Leninkatua ja Karl Marxinkatua hotelli Kareliaan. Siellä meille oli varattu majoitus kahden hengen huoneisiin, joista oli upea näköala Ääniselle.
Aamiaisen jälkeen 13.6. matka jatkui Prääsän kautta kohden Aunuksen kaupunkia. Tie parani, olihan kyseessä valtatie, joten edellisen päivän 40 km/h voitiin nyt tuplata. Tultuamme Aunukseen emme heti majoittuneet vaan käännyimme Lotinapeltoon johtavalle tielle, jolloin ensin tuli paikka nimeltään Mäkriä. Mäkriäjoki virtaili kulkusuuntamme oikealla puolella. Tien kunto oli hyvä. Tienristeys, josta pääsi Syvärin luostarille sivuutettiin. Ylitettiin Syvärinvirta rappeutunutta nostosiltaa pitkin Lotinapellon luona. Otettiin suunta kohden Svirstroin kylää, jossa sijaitsi mahtava Syvärin voimalaitos. Sinne menevien teiden varsilla havaittiin erittäin runsaasti taisteluhautoja ja erilaisia kaivantoja, jotka olivat sekä suomalaisten että neuvostoliittolaisten aikaansaannoksia. Voimalaitokseen saatiin tutustua vain kaukaa katsellen. Osa meistä pääsi porttivahdin huolimattomuuden vuoksi käymään aivan voimalaitoskanavan reunalla, josta sitten tulikin tunkeutujille kiivas lähtö aidatun alueen ulkopuolelle. Vahti oli unohtanut sulkea portin ennen kahvitauolle lähtöään. Paluumatkalla poikettiin paikallisella taukopaikalla, jossa meillä oli mahdollisuus saada itse keittämäämme nokipannukahvia. Sade oli tauonnut. Kylläpä Tihisen Juhanin keittämä kahvi maistuikin. Matka jatkui. Poikettiin Syvärin luostarissa. Oli mieleenpainuvaa nähdä mahtava luostari, joka osittain oli saatu restauroiduksi. Sisäänpääsy maksoi 30 ruplaa ja videokuvauslupa 30 Suomen markkaa. Valokuvausmaksun maksaminen tuntui olevan hyvin tärkeää, mutta ei sitä sitten kukaan tarkastanut tai valvonut. Luostarinkirkko ja matkamuistomyymälä olivat palvelukunnossa tässä tulevassa turistikohteessa. Kello 1705 matka jatkui kohden Aunusta. Käännyimme Sammatuksen tielle Pisi - Saarimäki - Sammatus -linjalle. Tutustuttiin kauniiseen aunuslaiseen kylään, sodan muistomerkiksi jalustalle sijoitettuun T-34 panssarivaunuun, puolustuslaitteisiin ja suomalaisen yhtymän esikunnan jäännöksiin. Kylässä asui pirteitä vanhuksia, jotka ovat valmiita keskusteluihin turistien kanssa. Kylästä poistuttiin heikkokuntoista tietä, jonka silta oli onneksemme uusittu. Päivän autoilu päättyi hotelli Olonesin pihaan kello 1915. Hotellissa alkoivat majoitusjärjestelyt, joiden jälkeen pääsimme iltaruokailuun. Iltavapaan aikana tutustuimme alueen kauppoihin ja lähitienooseen. Sade kuitenkin haittasi enempää liikkumista. Hotellissa ei tarkastettu passeja, vaan viisumi leimattiin, todettiin passien lukumäärä ja ne kerättiin yöksi pois.
Aamusella jaettiin passit takaisin. Lähdimme 14.6. kello 0940 Aunuksen hotellista. Sää oli osin pilvipoutainen osin sateinen. Tuuloksessa oltiin kello 1025, Viteleessä 1037 ja puoliltapäivin Rajakonnussa, jossa oli Suomen vanha raja. Salmissa tutustuttiin vanhaan hautausmaahan sekä Aunuksen retkellä kaatuneiden muistomerkkiin, jonka kenraali Talvela oli omilla rahoillaan hankkinut. Tultiin Pitkärantaan, jossa oli noin 26000 asukasta. Siellä kävimme suomalaisten ja paikallisten yhteistyöllä rakentamassa kirkossa. Kirkkoherra Kajava esitteli kirkkoa ja seurakuntaa kanttorin avustamana. Lauluesityksen aikana kerättiin kolehti kirkolle. Sen jälkeen matkamme jatkui heikkokuntoista tietä Käsnäselän, Kolatselän ja Nietjärven maisemiin. Nietjärvellä tutustuttiin taistelualueeseen, jossa 15.6.-17.7.1944 käydyn taistelun jäljiltä vielä oli hyvin nähtävissä kaivetut panssariesteet ja taisteluhaudat. Alueella oli ollut asutusta, mutta nyt siitä olivat muistona vain menneestä ajasta kertovat rauniot. Matka jatkui Leppäsyrjään Murheenristille, jonka paljastamistilaisuudessa oli ollut mukana muun muassa pääministeri Paavo Lipponen. Murheenristiltä lähdimme kello 1543. Ohitimme Pukitsan mäen, jota sotahistorioissa myös Hiipijän mäeksi kutsutaan. Matka jatkui kauniiden Impilahden maisemien kautta Läskelään. Seutu oli kaunista vaaramaisemaa. Ajettiin pitkin Laatokan rantamia kohden Harlua ja Sortavalaa. Sortavalassa teimme kaupunki- ja ostoskierroksen. Automatka jatkui kohden Ruskealaa ja Pälkjärveä ja edelleen Jänisjärven Eräkeskukseen. Sinne johtava tie oli tosi heikko. Päätieltä erottuamme oli vielä matkaa jäljellä 8 kilometriä, jonka jälkeen alkoi häämöttää järven silhuetti. Saavuttiin uuden uutukaiseen, osin vielä keskeneräiseen eräkeskukseen, joka oli rakennettu kauniille niemelle. Alueella oli joskus sijainnut kartano tyyppinen suomalainen talo. Majoituimme neljän, kolmen ja kahden hengen huoneistoihin. Nyt oli mahdollisuus myös saunomiseen. Illallinen oli kahdessa erässä kello 2030 ja kello 2100 pienessä ravintolahuoneessa. Alue oli vartioitu, siisti, palvelu hyvää ja se tapahtui suomen kielellä. Paikan omisti muurmanskilainen Aleksander Artemjev.
Aamiaisen jälkeen 15.6. kello 0630 noustiin autoon ja matkattiin kohti Sortavalaa ja Valamon saarta. Kantosiipialus, joka vei meidät pitkin peilityyntä Laatokkaa, lähti hotelli Piipun Pihan laiturista kello 0905. Laivamatka kesti 50 minuuttia, ja perillä oltiin kaksi tuntia. Luostari alueineen oli mahtavan kaunis ja ympäristö rauhoittava. Tutustuttiin pääluostarin kirkkoon, lähitienooseen ja vanhaan hautausmaahan. Aika vain loppui kesken. Oli lähdettävä laivasatamaan. Valamossa meitä opasti Lena Aleksejeva Sortavalasta. Alus irtautui laiturista kello 1205. Tunnin ajon jälkeen olimme taas Piipun Pihan laiturissa valmiina jatkamaan matkaa kohden Värtsilää. Matkalla poikkesimme nauttimaan makoisat kahvit Ruskealan pappilassa, jossa isännöi kenraali Keinosen veli, Kalevi Keinonen. Raja-aseman läheisyydessä kaupoilla poikkeamisen jälkeen oli edessä rajanylitysseremoniat kaikkine kuvioineen, jotka sujuivat varsin verkkaisen mallin mukaan. Ilman kommelluksia siitäkin selvittiin.
Jätimme matkalla tulleet Joensuussa rautatieasemalle sekä lentoasemalle ja jatkoimme matkaa. Ylämyllyllä pidettiin ruokailutauko. Matin ja Liisan kuppilassa Lapinlahdella juotiin kahvit. Sitten ajettiin suoraan Oulun linja-autoasemalle ja Haapalehtoon, jonne saavuttiin kello 2340.
Näin yksi monista matkoista siirtyi historiaan. Kiltalaisia oli nyt mukana 51 henkeä, jotka kaikki tulivat terveinä takaisin. Tihisen Juhanin kuljettamana linja-automatkaa kertyi 1950 kilometriä.
Sivu päivitetty 12.03.2008