Pohjan Prikaatin Kilta | Pohjan Prikaati | linkit
Taas matkalla pojat ja tytöt! Autoon noustiin Oulun linja-autoasemalla kello 0500. Bussin keula suunnattiin nyt Iisalmen ja Mikkelin kautta Lappeenrantaan, missä yövyttiin hotelli Cumuluksessa. Nautitun aamiaisen jälkeen matka jatkui Nuijamaan kautta kohden Viipuria. Rajamuodollisuudet sujuivat suhteellisen nopeasti. Näin seikkailu pääsi alkuun.
Matka suuntautui aluksi Säiniöltä kohden Summan kylää ja siellä oleville Lähteen alueen puolustusasemille. Pysähdyttiin suuren betonilinnakkeen äärelle ja tutkittiin sen nykyistä kuntoa. Se oli onnistuttu osin räjäyttämään venäläisten toimesta, mutta käsityksen bunkkerista kyllä sai. Samalla siihen tuli "kauppa-autokin", jonka tuotevalikoima oli kiinnostava ja runsas, kun kyseessä oli vain Ladan takakontti. Sitten taas autoon ja matka jatkui Uudenkirkon - Kaukjärven kautta kohden Kuuterselän taistelualueita. Ohitettiin harmaantuneita kyliä, osin viljelemättömiä peltoaukeita. Entisten asumusten perustat muistuttivat aiemmista asukkaista. Sotilasleirit kertoivat siitä, että alueen puolustusta ei ole nykyisinkään unohdettu. Kauempana siintävät Halolanjärvi, Riskijärvi ja Vammeljärvi sivuutettiin huomaamatta. Vanhat suomalaiset kylät kuten Kirjavala, Sykiälä ja Neuvola ennen Kuuterselän aukeita olivat hävinneet tai nimet muutettu nykypaikalliselle kielelle. Tiestö oli kohtalaisessa kunnossa olevaa päällystettyä tai hiekkatietä. Ohitettiin peltoaukeita, joista vain osa on viljeltyä. Pieniä karjalaumoja paimenineen ilmaantui näkyviin silloin tällöin. Jokunen asuttu talokin vilahteli. Tultiin Kuuterselän kylän kuuluisille kyläharjanteille. Siellä havaittiin joitakin taisteluhautojen ja miehistösuojien jätteitä. Koko alue henki menneestä ankarasta ajasta, jolloin ratkaistiin VT-aseman ja maamme kohtaloita kesällä 1944.
Pitkään ei alueella viivytty, vaan matkamme jatkui Tervasmäen asema-alueen kautta Terijoen rantatielle ja edelleen majapaikkaamme hotelli Severnaja Rivieraan. Iltasella vielä itse kukin tutustui Terijoen ranta-alueeseen, rakennuksiin ja ennen kaikkea kunnostettuun kirkkoon. Unohtamatta Terijoen hallituksen hallituspalatsia. Aamulla matka jatkui ohi Ilja Repinin kotimuseon. Saavuttiin Rajajoelle, jossa tietenkin oli kuvaushetki ennen saapumistamme Pietarin laitamille. Kierros kaupungin katuja ja palasimme tielle, joka johdatteli meidät Kivennavan suuntaan. Vanhasta kirkonkylästä ei ole paljonkaan jäljellä, vain kulttuuritalo ja hautausmaan muistomerkki. Muuten alue oli harmaanlainen. Ahisyrjän ja Riihisyrjän kautta tultiin Siiranmäen alueelle. Pääsimme tavoitteeseen, kun onnistuttiin löytämään oikea tienristeys. Heti alueelle tultaessa havaittiin tien varrella miehistönsuojia. Itse alue levittäytyi silmien eteen laajana loivasti nousevana heinää kasvavana suurena peltoaukeana. Alueen itä- ja eteläosassa havaittiin vahvoja taisteluhautarakenteita. Seppälän ja Peltolan taloista ei ollut jälkeäkään, vaikka niistä mainitaan sotakirjoissa. Alue jätti mieliin voimakkaan vaikutuksen, sillä olihan se suomalaisen sotilaskunnon ja miehuuden näyttämö kesän 1944 kovissa taisteluissa. Siiranmäki kesti, vaikka muualla repesi.
Alueella ei viivytty pitkään. Jatkettiin kohden Rautua. Edessä oli Vuottaa ja Lipola. Kuljettiin avarien kylien lävitse, ohitettiin laajoja peltoaukeita. Otettiin kyytiin joitakin paikkakuntalaisia muutaman kilometrin matkalle. Vihdoin saavuttiin Raudun keskustan reunamille, josta käännyttiin jyrkästi vasempaan. Tavoitteena oli Sakkolan Kiviniemi, jonne matkaa tuli noin 60 kilometriä. Saavuttiin mahtavan Vuoksen rantamille. Ylitettiin joki suurta rautasiltaa pitkin ja majoituttiin hotelli Losevoon. Ilta kului kylään ja alueeseen tutustumisella. Kylässä oli pieni rautatieasema ja sen ympärillä pieni asumalähiö. Vuoksen rantamaisema ja Kiviniemen sillan tienoo antoivat kuvan Vuoksen mahtavuudesta. Sillan alla nähtiin koskimelontaa parhaimmillaan.
Aamiainen 15.6. aamulla ja sitten matkaan. Seurailtiin Vuoksen ranta-alueita, tasaista mäntymetsää ja siellä täällä voitiin havaita jäänteitä puolustusasemista. Oli entisiä kyliä ilman taloja, vain pelkät kivijalat muistuttivat aiemmista suomalaisista asukkaista. Lähellä Äyräpääjärveä poikettiin päätieltä kohden entistä Äyräpäätä ja Vuoksen vastarannalla olevaa Vuosalmea. Taas onnistuttiin lukemaan karttaa oikein, nimittäin tienviittoja ei noilla alueilla ollut. Tultiin Vuoksen ranta-alueelle. Oltiin Vuosalmen - Äyräpään entisillä taistelualueilla. Näillä alueilla käytiin raskaita taisteluita viime sotien aikana. Muistoina olivat Äyräpään kirkon rauniot sekä runsaat taisteluhaudat lähiympäristössä. Aika ei riittänyt kovin pitkään alueeseen tutustumiseen, vaan Ristiseppälän ja Heinjoen kautta tultiin Talin portille, johon sitten matka hetkeksi pysähtyikin. Lupaa Talin - Ihantalan taistelualueelle pääsyyn ei meille annettu. Silloin otettiin kulku suunta Viipuriin, josta pienen pysähtymisen jälkeen ajo kohden Juustilaa, Nuijamaata, Lappeenrantaa ja Oulua alkoi. Ouluun tulimme 16.6. myöhään yöllä.
Sivu päivitetty 12.03.2008