Pohjan Prikaatin Kilta | Pohjan Prikaati | linkit
Joukko kiltaveljiä kokoontui 10.6. Oulun linja-autoasemalle, josta aloitettiin matka kohden Vienan Karjalaa. Rajamuodollisuuksien jälkeen oli edessä Kostamuksessa majapaikan löytäminen ja majoittuminen. Majapaikkamme oli tavallinen venäläinen kerrostalo, joka oli muutettu majoitushotelliksi. Aamiainen nautittiin hotelli Fregatissa.
Vasta nyt varsinainen seikkailumatka saattoi alkaa. Ohitettiin kaivosalue, likalampi ja alkoi erämaataival. Ajettiin hiekkatietä. Ohitettiin Raatteentien pää ja oltiinkin pian Vuokkiniemen kylässä, jonne poikettiin. Kylässä oli kauppa ja sinne tuntui olevan monella asiaa. Uteliaisuuttaanko? Kylä jätettiin ja ohitettiin Miihkali Perttusesta muotoiltu patsas. Tie jatkui hiekkapölyisenä. Pysähdeltiin silloin tällöin. Välillä korjattiin tietä ja päästiin jatkamaan matkaa. Tultiin vähitellen Vuonnisen kylän laidalle, jonka tunnusmerkki, entisen kolhoosin vino vesitorni, näkyi. Poikettiin "Alman" baariin, nautittiin pullakahvit ja ihmeteltiin kylän elämää. Auton nokka käännettiin jyrkästi oikeaan, kun suoraan menevä tie johtaisi Juntusrantaan, mutta mehän olimme menossa Uhtuan suuntaan. Ylitettiin Vuonnisjoki. Kohta ylitettiin vaarallisen näköinen vanha silta, joka meni yli paljon puhuttelevan Pistojoen. Jos tuo joki voisi kertoa, sillä olisi paljon julmaa tarinaa menneistä tapahtumista. Mukana matkasi veteraaneja, jotka olivat haavoittuneet tätä jokea ylittäessään. Joen ylitse päästiin väki kävellen ja kuljettaja autolla ajaen ilman matkustajia. Ohitettiin tuttuja paikkoja kuten Korpijärvi ja Makkarakukkula. Tultiin Munakukkulan kohdalle. Se oli sitten se Kiiskiskukkuloista, josta jopa laulussakin mainitaan. Tietenkin poikettiin kukkulan laella. Kuvattiin ja katseltiin maatuneita taisteluhautoja sekä miehistösuojia, joita oli jopa entisöity. Sitten vaan eteenpäin. Pysähdyttiin, noustiin autosta, käytiin maastolenkillä Hevosenkengän tukikohta-alueella. Taisteluhaudoista, esteistä ja korsuista sai vielä selvän havainnon. Muisteltiin jopa pontikankeittotouhuja ja sitä miten lähellä silloinen vihollinen todella oli. Sitten olikin edessä Uhtua ja baari, jossa meidän piti tavata oppaamme Svetlana. Ruokailtiin, majoituttiin perheisiin ja näin saatiin tuntumaa siitä, miten ihmiset täällä elävät ja asuvat.
Uusi päivä edessä, oppaamme johdolla matka kohden Sohjananjokea ja Kiestinkiä alkoi. Ajettiin tutun tuntuista Louheen johtavaa hiekkatietä aina Sosnovin kylään saakka. Käännettiin ajoneuvo ympäri, katseltiin kylää, "Kolhoositietä" ja suurta sotilashautausmaata. Palailtiin hiljalleen takaisin päin. Kokkosalmella keiteltiin sitten kahvit. Saimme tilaisuuteen paikallisiakin nauttimaan meidän tarjoiluistamme. He kertoilivat kylästään, elämästään ja niistä ihmisistä, joita vielä kylässä asui. Sitten oltiin taas uudessa kylässä, Kiestingissä. Kylässä, joka oli rakennettu kauniin Uikkujärven rannalle, oli tyypillisiä harmaita ja osin ränsistyneitä taloja, pelkkää alakuloisuutta. Paluumatkalla poikettiin vielä Siilasvuon komentopaikalla, kauniin järvimaiseman äärellä. Kyllä komentajat osaavatkin valita luonnonkauniin työympäristön! Oli henkeä salpaava näkymä. Sitten edessä oli Röhön ranta sinisiltoineen, tosin kuvaannollisesti vain siltapilarit pystyssä osoittamassa entisen sillan paikkaa. Huikaisevan kauniit rantanäkymät jäivät lähtemättömästi mieleen. Tultiin taas Uhtualle, pieni kierros kylällä, kylän vesipaikalla sekä vielä pyörähdys "hyvin asuvien" alueella Kuittijärven rannalla. Oppaan johdolla matka jatkui Vienan Kemiin johtavaa tietä Haikolan ohi Jyskyjärvelle. Ensin poikettiin uudelle Jyskyjärvelle, joka oli suuri puunkäsittelykeskus. Vähän ajan kuluttua saavuttiin varsinaiseen aitoon karjalaiseen kylään, jonka tunnusomaisena piirteenä olivat Tsirkka -Kemijoen yli johtavat kaksi riippusiltaa. Kylä oli ilmeeltään yksi aidoimpia karjalaiskyliä, mitä Vienan Karjalassa voi nykyään tavata. Taas oli majoittuminen perheisiin. Meitä saunotettiin ja syötettiin. Saimme maistella karjalaisia herkkuja, uunituoreita piirakoita, riisipuuroa ja muuta hyvää.
Tuli uusi aamu ja edessä jälleen pitkä matka. Oppaamme Svetlana jäi tähän kylään. Kiittelimme häntä lauluin ja pienellä matkaeväällä. Olimme matkalla jälleen omin neuvoin kuten olimme aloittaneetkin. Edessä oli Borovoin kylä, josta alkoi vaihteleva erämaatie, suota, rämettä, mäkiä ja järviä, näin loputtomiin. Vihdoin alkoivat Kostamuksen savut näkyä ja saatiin varmuus, että olimme kulkeneet oikeaan suuntaan. Vielä viimeiset ostokset Kostamuksessa ja vielä rajalla ennen Suomeen tuloa. Mielenkiintoinen, tiedontuskaa lisäävä matka alkoi olla päätöksessään. Tultiin Ouluun. Se oli ohi!
Sivu päivitetty 12.03.2008