Pohjan Prikaatin Kilta | Pohjan Prikaati | linkit
vuosikertomus 1963 | vuosikertomus 1970
Kiltavaltuuskunnan johdossa alkoi koko 1960-luvun lopun kestänyt "maaherrakausi", kun vuosikokouksessa 22.3.1964 valittiin valtuuskunnan puheenjohtajaksi maaherra Kalle Määttä ja varapuheenjohtajaksi maaherra Martti Miettunen. Valtuuskunnan jäsenille lähetettiin killan säännöt ja tilapäiset toimintaohjeet alaosastojen toimintaa varten. Kiltaorganisaatio voimistuikin vuonna 1964 kahdella alaosastolla, jotka perustettiin Helsinkiin ja Kemijärvelle. Kiltaa edusti Joukko-osastokiltojen neuvottelukunnan hallituksessa edelleen puheenjohtaja Mauri Lehtosaari. Neuvottelukunnan vuosikokoukseen otti osaa killan sihteeri Reino Ansaranta.
Prikaati teki Raaheen maakuntamarssin, jonka aikana kiltaakin tehtiin tunnetuksi. Pohjan Prikaatin silloinen komentaja eversti Veikko Suorsa muistelee marssia näin:
"Muistan elävästi, kun tuollainen - olisikohan ollut vallan ensimmäinen - marssi toteutettiin Raaheen. Yleisön ja erikoisesti nuorison mielenkiinto oli yllättävän suuri, suorastaan spontaaninen, niin perillä kuin matkan varrella Revonlahdella ja Siikajoella. On hienoa, kun kilta on voinut olla yhteistoiminnassa, näillä jo vakituisesti toistuvilla marsseilla omaa ohjelmaansa toteuttamassa."
Kilta pyrki vuonna 1965 saamaan varusmiehiä aktiivisesti kiltatyöhön mukaan. Varusmiesten edustajaksi johtokuntaan kutsuttiin Aliupseerikoulun oppilaskunnan puheenjohtaja ja kiltaan perustettiin nuorisojaosto. Se antoi uutta väriä ja virikkeitä toiminnalle järjestämällä varusmiehille mm. yksiköiden välisen lentopalloturnauksen ja kaksi onnistunutta viihdeiltaa. Toiseen oli järjestetty paneelikeskustelu, jossa varusmiehiä askarruttavia kysymyksiä - lomat ja vapaa-aika, tietysti! - olivat "altavastaajina" selvittämässä esimiehet aina everstiluutnanttiporrasta myöten. Tilaisuus oli noihin aikoihin sangen ainutlaatuinen puolustusvoimien piirissä.
Kilta sai neljäntenä toimintavuotenaan päätökseen useita vuosia vireillä olleen rintamerkkihankkeen. Vuosikokous hyväksyi ansiolevykkeen säännöt ja vuoden 1965 aikana jaettiin kolme kultaista ansiolevykettä; numero 1 ojennettiin Pohjan Prikaatille, numero 2 jalkaväenkenraali Sakari Simeliukselle ja numero 3 eversti Veikko Suorsalle. Parhaille kotiutuville varusmiehille jaettiin vuoden aikana yhteensä 37 pronssista ansiolevykettä; niitä alettiin nyt jakaa myös parhaille aliupseerikokelaille ja ryhmänjohtajille (aikaisemmin vain sotamiehille). Lukumäärä on pysynyt samana ainakin vuoden 1987 loppuun saakka.
Ensimmäinen viisivuotiskausi umpeutui näyttävästi Oulussa järjestettyyn Joukko-osastokiltojen valtakunnalliseen maanpuolustusjuhlaan. Joukko-osastokiltojen neuvottelukunnalle oli huhtikuussa 1966 vahvistettu uudet säännöt, jotka merkitsivät entistä selkeämpää keskusjärjestöroolia. Neuvottelukunnan nimeksi tuli Joukko-osastokillat ry.
Pohjan Prikaatin Kilta kantoi oman kortensa kekoon juhlan valmisteluissa. Killalla oli -juhlaan liittyen - Oulun ja Hiukkavaaran kasarmialueilla vaatimaton näyttelyosasto, jossa oli esillä killan toiminnasta kertovaa materiaalia sekä pienoisrintamerkit ja ansiolevykkeet.
Kilta järjesti alkuvuodesta 1966 yhteistoimin nuorisojaoston kanssa viihdetilaisuuksia varusmiehille. Vuoden vanhetessa nuorisojaoston toiminta lopahti eikä sitä enää saatu käyntiin.
Myös killan alaosastojen toiminta oli hiljaista lukuun ottamatta Onni Harmaisen perustamaa Helsingin alaosastoa, jonka toiminta näytti vain vilkastuvan. Alaosaston puheenjohtajana toimi neljä vuotta Onni Harmainen ja sihteerinä Matti Finskas. Johtokuntaan kuuluivat muun muassa kenraaliluutnantti Reino Arimo, kapteeni evp Väinö Kummu ja reservin luutnantti Kai Runela. Jäsenistöön kuuluivat muun muassa kenraalit Gummerus, Kurenmaa ja Puroma.
Helsingin alaosasto järjesti vuosittain Suomalaisella Seurahuoneella juhlatilaisuuden päivällisineen, joissa puhujina nähtiin muun muassa kenraaliluutnantit Puroma, Järventaus ja Siilasvuo. Onni Harmainen luovutti - siirtyessään 1969 Ouluun - alaosaston puheenjohtajan tehtävät Kai Runelalle.
Hiljaiselo jatkui vuosina 1967 - 69. Ulospäin näkyvänä toimintana olikin lähinnä ansiolevykkeiden jako kotiutuville varusmiehille. Killan edustajana Joukko-osastokiltojen neuvottelukunnassa toimi vuosina 1967 - 67 M. J. Finskas Helsingin alaosastosta. Vuosikokouksessa 29.4.1967 tehtiin kuitenkin yksi kauaskantoinen päätös: killan nuorisojaoston (vastaa lähinnä nykyistä varusmiestoimikuntaa) puheenjohtaja valittiin johtokunnan jäseneksi.
Toimintasuunnitelmassa vuodelle 1969 pyrittiin löytämään keinoja, joilla jäsenistö saataisiin enemmän kiinnostumaan kiltatyöstä. Keinoina toiminnan vilkastuttamiseksi nähtiin muun muassa tutustumistilaisuudet varuskunnan laitoksiin, illanvietot, retket ja saunaillat. Nuorten mukaan saaminen koettiin alku vuosina yhtä polttavana pulmana kuin nykyisinkin. "Viisasten kiveksi" suunniteltiin maakunta- ja valamarssien aikana järjestettäviä ohjelmallisia yleisötilaisuuksia sekä nuorten omia viihde- ja tanssi-iltoja. Krooninen rahanpuute hankaloitti hyvienkin ideoitten toteuttamista. Kuvaavaa on, että kun vuonna 1969 killassa oli 4501 luetteloitua jäsentä, oli tulo- ja menoarvion loppusumma 1200 markkaa.
Lähdeluettelo:
Sivu päivitetty 12.03.2008